Unicorn
Fiasco Records FRCD – 73
Plop on jo nimenä kiinnostusta herättävä kokoonpano. Sanalla on yhtymäkohtia aikoinaan hauskoja kirjoituksia julkaisseeseen lehdistöön, mutta myös vedestä syntyvään ääniefektiin. Näistä elementeistä, hyvänmielen huumorista ja äänien monimuotoisesta kirjosta hakee Mikko Innasen, Ville Herralan ja Joonas Riipan muodostama kokeileva avantfree -trio oman alustansa musiikilliselle tuotteelleen. Mikko on itse sanonut, että he muodostavat yhteistoiminnallisen ja tasa-arvoisen joukon, joka on omaksunut demokratian hyvät ja huonot puolet jokaisen tuodessa omia ajatuksiaan esille esityksissä.
Erikoisemman musiikillisen viihteen ystäville tämä demokraattinen tapa ainakin luo riemastuttavia kuunteluhetkiä. Vuodesta 2007 alkaen toimineen trion debyyttialbumi An Sich julkaistiin 2009 ja sitä seurasi vinyylipainos Per se vuonna 2013. Helmikuussa julkaistu kolmas albumi Unicorn avartaa lisää yhtyeen keskinäisen yhteistyön laaja-alaista musiikillista näkemystä.
Yhtyeellä on luontaista voimavaraa tuottaa uusi näkemyksiä, uudistaa omaleimaisesti äänimaisemointia, luoda kiehtovan kekseliästä, spontaanisesti muodoltaan muuttuvaa, musiikkia. Räväkkä pohja heidän musiikilleen syntyy improvisoidun freejazzin pyörityksessä. Kaikki soittajat hallitsevat perinteisen jazzin lainalaisuudet, niitä ei ole unohdettu, mutta sanan varsinaisessa merkityksessä jazz on muuttanut muotoaan. ”Pojat” eivät välttämättä edes halua tiukasti luokitella soittoaan jazziksi, vaikka sen ympärillä musiikillisesti hyöritäänkin. Voisin tässä yhteydessä luokitella sen ”plop-jazziksi”. Eikös se olisi aika luonteva ilmaus trion esittämälle musiikille, sen verran omassa sarjassaan he soitollaan liikkuvat.
Unicorn on kaikin puolin riemukkaan virkistävää kuunneltavaa. Plop tuottaa elämyksellistä ja uudistuvaa ”plop” -viihdettä omalla luontaisella tavallaan. Levy alkaa Innasen kynäilemällä kappaleella Trois Couleurs: brun, missä hänen saksofoninsa seikkaileva monitahoisuus tulee innostavasti esille rytmisenä koneena luoden taianomaisen svengin. Aloituskappale onkin ainoa Innasen yksin säveltämä, muissa kappaleissa koko kolmikko on mukana omalla osuudellaan. Sitä kautta myös jokaisen vankat improvisointitaidot tulevat levyllä laajasti käyttöön.
Poikkeuksellista tällä levyllä on se, että kolmikko onkin oikeastaan nelikko, sillä soittoa sähköistää vierailijana Ville Riippa levysoittimineen ja jämäköiden lisäefektien luojana. Ville on tuonut myös omalta osaltaan sävellyksellistä osaamista mukaan. Kaikki neljä ovatkin yhdessä rakentaneet sävellyspohjan seitsemään levyn kymmenestä kappaleesta. Lisää sähköistä voimaa luo tälle levylle Ville Herrala sähköbassoineen. Tämäkin on uutta, sillä yhtye tunnetaan lähinnä akustisen ”pystybasson” käytöstä.
Neckless Monster on kuin kauhutarina, missä sähköinen virtapiiri saa Joonaksen kumauttelemaan rumpujen kalvoja rajulla otteella. Äänet lentelevät tuhansina päreinä kaiunlailla takaisin seinistä uhmakkaasti, säälimättömän raa’alla voimalla, runttaavasti, mielettömällä energisellä kovuudella. Ridge Over Troubled Water on jämäkän tukevia impressionistisia koukkuja jakeleva, mutta leikkisästi etenevä äänimaalaus. Nopeasti vaihtelevat puhisevat irtiotot korostavat kasvaneen paineen räjähtävää voimaa sen purkautuessa.
Oletko sinä? rauhoittaa hieman välillä, mutta Joonas Riipan säveltämä Happy Impotent lähtee liikkeelle hilpeän hauskasti ja rennon piiskaavasti. Hyvänoloinen jumputus saa välillä efektoidun lisävoiman vaikutuksesta ison orkesterin luonteen ja voiman. Stairwell Phases on kuin rähisevä panssarivaunu vieden mukanaan kaaokselliseen sekamelskaan, missä äänet räsähtelevät särkyvän ikkunan lailla ja rusahtelevat lahon laudoituksen notkuessa katkeamispisteessään jalkojen alla. Villit vingutukset tehokkaan painavan rummutuksen alla sekoavat raastavaan tyrmäysiskuun, mikä läjähtää otsaluuhun silmien väliin.
Sima Doris on hauskan vallaton menohyrrä, missä Joonaksen rytmikäs rummutus antaa alkutahdit. Sitkeät sähköisesti vedetyt välipalat tulevat mukaan, kunnes Mikko alkaa oman tiukan hulvattoman saksofonishown, johon muut yhtyvät luomalla rähisevän joukkohysterian. Levysoittimen sekopäiset välisoitot luovat merkillisen tunnelman, joka vie täysin mukanaan. Tämä on mielestäni yksi levyn mieleenpainuvimpia kappaleita. Bambi Itkee on vielä erilainen sähköisten virtapiirien sekoitusta rumputyöskentelyyn, mutta siistin taiteellisesti esitettynä.
Levyn kaksi viimeistä kappaletta ovat sisällöltään hieman perinteisempiä, missä jazzille ominaiset keskeiset elementit kohtaavat. Kappaleiden värikkään kaunis rytmi ja svengi pysyvät kiinteässä yhteydessä teemaan, eikä yllättäviä siirtymiä improvisoinnin äärialueille synny.
Unicorn on vallattoman rehevää ja värikästä kuunneltavaa. Se roikkuu ilmassa sattumanvaraisesti tai sitten ei. Sen voi jokainen omalla tuntemuksellaan aistia. Osittainen raskaan painava funkmaisuus raadollisin lisätehostein luo voimapatterin, mikä kestää. Vapaa ja runsas improvisaation käyttö on levyllä keskipisteessä ja luo erinomaisen vauhdikkaan tunnelman. Tehokas energian ylläpito on oleellinen ja tärkeä osaa tämän levyn toteutuksessa. Välillä rankan raastava karheus ryydittää menoa lähes kakofoniseksi. Omia polkujaan kulkeva Plop on luonut erinomaisen mielenkiintoisen kokonaisuuden ääninäyteitä uusimmalla Unicorn -levyllään. Kokeilevan musiikin epäsovinnainen särmikkyys säilyy koko levyn sisällössä rehevänä, mikä saattaa tuntua joillekin tyrmäävän ärsyttävältä, mutta itse ainakin suosittelen kuunneltavaksi. (JKi)
Mikko Innanen: saksofonit, erikoisvahvistettu saksofoni, kantele, munaleikkuri, nenähuilu, vihellykset, Ville Herrala: bassokitara, Joonas Riippa: rummut, rumpukone, kitara, Ville Riippa: levysoitin, efektit
Äänitys, miksaus, masterointi: Ville Riippa, El Camino Studio, Helsinki. Tuotanto: Plop. Kannen suunnittelu: Pekka Tuppurainen. Kuva: Hannu Huhtala. Julkaistu: maaliskuu 2015.
1. Trois Couleurs: brun (Mikko Innanen) 3:05
2. Neckless Monster (Innanen, Joonas Riippa, Ville Riippa) 5:05
3. Ridge Over Troubled Water (Ville Herrala, Innanen, J. ja V. Riippa) 5:20
4. Oletko sinä? (Herrala, Innanen, J. ja V. Riippa) 1:51
5. Happy Impotent (Joonas Riippa) 3:23
6. Stairwell Phases (Herrala, Innanen, J. ja V. Riippa) 6:44
7. Sima Doris (Herrala, Innanen, J. ja V. Riippa) 8:37
8. Bambi itkee (Herrala, Innanen, J. ja V. Riippa) 5:59
9. Beat Lehem (Herrala, Innanen, J. ja V. Riippa) 5:17
10. Kaksisarvinen yksisarvinen (Herrala, Innanen, J. ja V. Riippa) 2:07