Roberto Magris

Kuvat:

16.04.2020 23:01


Roberto Magris - Suite!

Suite!

JMood Records JM018 2CD

Kun pianisti Roberto Magris sai nuorena muusikkona käsiinsä John Coltranen vuonna 1965 julkaistun mestariteoksen A Love Supreme, niin hän totesi, että musiikki on yleisesti ottaen hauskaa, mutta jazzmusiikki pitää sisällään paljon muuta. Siitä on ehtinyt kulua vuosikymmeniä ja nyt hän juhlistaa 40-vuotista taivaltaan ammattimaisena jazzmuusikkona julkaisemalla viime vuonna sisällöltään kahden CD:n pituisen Suite! -teoksen erinomaista jazzmusiikkia.

Olen aikaisemmin kuunnellut ja arvostellut monia hänen aikaisempia teoksiaan, mitkä ovat kaivautuneet syvälle jazzin juurakkoon ja näin kunnioittavat vahvasti jazzin perinteitä. Kyseessä on siis aidosta jazzin hengessä kulkevasta musiikista. Hän on levyttänyt 33 albumia, joista 18 omissa nimissään, ja loput yhteistyössä kymmenien eri muusikoiden kanssa.

Kuunneltuaan Coltranea Roberto totesi, että jazzmusiikki ei ole pelkää viihdettä, vaan se välittää henkistä ja sosiaalista viestintää. Suite! -levyn kansilehdykän sisällössä Magris tuo esille, miten vanhojen ”starojen” tapa luoda musiikkia on vaikuttanut hänen oman musiikkinsa sisältöön. ”Jotta pystyy luomisvoimaisen musiikin tekemiseen pitää omata voimakasta intohimoa ja uskoa. Musiikin sisällöstä täytyy ilmetä selkeä sanoma siitä, mitä haluaa tuoda esille ja jakaa yleisön kuunneltavaksi. Musiikista pitää löytyä sellainen tunnetilalataus, että kuulija jää jännityksellä odottamaan ikään kuin jotain erityistä olisi tapahtumassa. Musiikki voi silti yhä olla hauskaa, mutta sen mukanaan tuoma viesti tulee jäädä mieleen elämyksenä, mikä nousee sen yläpuolelle. Siksi olen muusikkona aina halunnut pitää tämän mielessä ja keskittynyt kasvattamaan musiikillisia taitojani kokemuksen myötä ylemmälle tasolle.”

Tämä sopii hyvin tähän nykyhetkeen, kun koko maailma taistelee päästäkseen eroon koronaviruksen aiheuttamasta pandemiasta. Siihen kulminoituu samalla levyn tekijöiden ja JMood Recordsin lanseerausviesti ”a message for a better world to come”, ”viesti paremmalle maailman tulevaisuudelle” sisältöineen. Tätä viestiä on käytetty mm. huhtikuun DownBeatin julkaisussa levyn mainostuksessa. Tästä tulee mieleen vaikutelma, että Magris olisi ennakoinut tulevaa, kun hän kaksi vuotta sitten äänitti kappaleet.

Tätä kirjoittaessani USA:ssa vaikuttava Roberto Magris oli matkustanut vaimonsa kanssa kotiseudulleen Italian Triesteen minne he ovat nyt koronaviruspandemian vuoksi jääneet kotikaranteeniin. Tilanne on heidän osaltaan hyvin hallussa kaikesta huolimatta. Tämän vuoksi hän lähetti digitaalisesti tiedot uusimman levynsä julkaisusta toivoen, että voisin kirjoittaa siitä arvostelun, mikä tulee tässä poikkeuksellisessa tilanteessa näin tehtyä. Vaikka levy ilmestyi viime syksynä, niin tarkoitus oli tehdä julkaisukiertue tämän kuluvan huhtikuun aikana USA:ssa, mikä näissä olosuhteissa ei tietenkään toteudu.  Varsin tuoreessa Neon Jazzin haastattelussa YouTubessa https://youtu.be/3w2Hb8Ml8a4 Roberto Magris kertoo tästä tukalasta tilanteesta otsikolla New 2020 CD Suite & COVID-19.

Roberto kertoo eurooppalaisena muusikkona saavuttaneensa enemmän tunnustusta jazzpiireissä USA:ssa sen jälkeen, kun hän alkoi levyttää JMood Recordsilla, minkä taiteellisena johtajana hän on myös toiminut vuosia. Vuodesta 2013 alkaen Roberto kertoi kiinnittäneensä yhä enemmän huomiota musiikin sisältämän viestinnän tärkeyteen.  Vuonna 2015 ilmestynyt Enigmatix on hänen omien sanojensa mukaan ensimmäinen sellainen julkaisu, missä henkinen etsintä ja sosiaalinen tietoisuus on otettu huomioon.  Sanoituksia säveltämällä ja erilaisia tunnetiloja musiikkiin lisäämällä on pyritty viestittämään, mitä kappaleen uumeniin verhoutunut ydin oikeasti haluaa tuoda julki.

Tätä suuntausta hän on pyrkinyt edistämään samalla idealla Enigmatixin jälkeen julkaistuilla albumeilla Need to Bring Out Love, World Gardens ja Sun Stone.  Nyt Suite! -albumilla sisällöllistä sanomaa tehostetaan kerronnaisilla runollisilla sanoituksilla.  Koko 2010-luvun ajan Robertolle on ollut tyypillistä käyttää levytyksissä vaihtelevia kokoonpanoja triosta sekstettiin. Näin hän on muokannut myös yhtyeiden soittajia levyn sisällön aihepiirin ja ajatuksen vaatimalla tavalla. Niinpä Suiten! soittajat näyttävät olevan taas niminä uusia tuttavuuksia.

Roberto Magrisin mainitsemaa ja esille tuomaa jazzmusiikin sisältörikkautta, henkistä ja sosiaalista vuorovaikutusta sekä syventävää kanssakäymisen ajattelumallia tuo Suite! -albumilla esille PJ Aubree Collins sanallisella kerronnalla neljällä eri kappaleella ja yhdellä lauletulla kappaleella.  Magrisin aikaisemmat levyt ovat muistaakseni olleet täysin instrumentaalisia, mutta tällä teoksella PJ Aubree Collinsin runomuotoon lausutut sanoitukset antavat erinomaisen mehevän lisän, kun mietitään sisällön ajatusmaailmaa ja sen julkituontia soiton näkökulmasta. Sanoitukset kuuluvat kappaleiden alkuosissa ja ne antavat hienon säväyksen eräänlaisina alkusanoina, johdattelevana sisäänajona soitetuille osioille.

King Crimsonin kitaristin Robert Frippin säveltämä In The Wake Of Poseidon on saanut kunniapaikan olla ykköslevyn aloituskappaleena.  Alkusoiton puhaltavat trumpetisti Eric Jacobson ja tenorisaksofonisti Mark Colby yhdessä jatkaen hiljaisesti taustasoittoa luoden Collinsin aloittaessa viestittää omaa sanomaansa tähän tyyliin:…As lightning strikes the heaven weeps, Sheding sudden clouds of rain, The dark in night, the midnight scene sees every human pain, In air, fire, earth and water, World on the scales, Air, fire, earth and water, Balance of change, World on the scales……. Sen sisältö tähdentää sitä, että klassisten alkuaineiden ilman, tulen, maan ja veden keskinäisen suhteen pitäisi pysyä tasapainossa välttääksemme joutumasta inhimillisen tuskan valtaan.

Jousella rosoisen antaumuksellisesti kontrabassoaan rahisutellen Eric Hochberg aloittaa kappaleen A Message For A World To Come. Alkusoolon jälkeen kappale etenee vuoropuheluna Ericin basson ja Aubreen vastatessa sanoin: No fear, no hunger, no discrimination, No starvation, No War, No killing humans, No killing animals, No burning the earth, No closing the heart, No violence, No intolerance, No ignorence, No abuse, No racism, No fanaticism, No Egoism, No Superegos, No superstition, No Desperation, No lack of love……This is the message for better world. Siitä tämä teoksen pisin kappale jatkuu mestarillisen mahtipontisena vielä vartin verran yhtenäisenä soittona. Kappale etenee pehmeän sointuisasti, mutta samalla tarkan terävästi pääosin puhaltajien ja pianon keskeisenä vuoropuheluna soolotilaa vaihdellen.

Sisällöllinen viestitys tulee selkeästi esille vielä ”ykköslevyn” päättävällä kappaleella Circles Of Existence, missä alun puheosiossa Collins kertoo runollisesti miten monenlaiset vaikutteet hallitsevat ja ympäröivät olemassaoloamme. Miten ne herättävät meitä havainnoimaan erilaisia ilmiöitä, odottamattomia sattumuksia, kiinnostuksen kohteita. Miten tunteet hallitsevat päätöksen tekoa, millä tavalla me pystymme itse määrittelemään oman suhtautumisemme kaikkeen tähän. Tunteet nousevat helposti pintaan ja ohjaavat meidän omaa käyttäytymistä. Musiikki luo ylimaallista harmoniaa ja se kasvattaa meitä ymmärtämään ja vaalimaan puhtaita elämän kokemuksia.

Perfect Peace lähtee käyntiin viihdyttävän sävyisästi jonkinlaisena eksyksissä olevana haeskeluna kuin odottaen, mitä Collinsilla on tällä kertaa sanottavaa rumpali Greg Artryn ja trumpetisti Eric Jacobsonin saattelemana. Sanoja peräkkäin, välissä ja päällekkäin, johdatteleva lyhyt soitto-osa jatkuu vuorotellen yhdistellen ajatuksia hitaasti taustamusiikin kanssa.  Thoughts, sounds linger, In meditation I ruminate, Thoughts of elevation, Movement, higher and higher, Ideas energizing actions, …….. Interstellar vibration resonates lifting me to a place of samples of reflections,……….Stand still, Breath out, Remember, your place embrace the perfect peace, patience, absence……..Feel, be silent, find your place, yourself, Emprace the perfect peace, I dream, I grave cosmic sunshine, Espace, Find my place, myself, my perfect peace.

Tavoitteena on täydellinen rauha ja sopusointuinen ympäristö, missä vallitsee tunnelmallinen meditoiva hiljaisuus, valoisa keskinäinen ymmärtäväisyys, kärsivällinen maltillisuus, hyvä tunnetila ja ylimaallinen auringonpaiste. Soiton kuljettaessa kuulijaa ajatuksien juoksu viipyilee, kadoten sitten moninaisina olemassa olevasta tilanteesta riippuvina muodostelmina, antaen tehostuvaa pontta korkeuksissa liiteleville uusille ideoille ja näkymille pilvien reunoilla mietiskellessä. Tähtienvälinen värähtely kietoutuu ympärille nostaen haaveilevat ajatukset paikkaan, mistä heijastukset ovat lähtöisin. Muista kappaleista poiketen aivan lopussa Collins palasi vielä sanoen I found my place, myself, my perfect peace. Olet löytänyt itsesi ja paikan, missä on ikuinen rauha. Aivan tavattoman hienoa kuunneltavaa.

Pianon, basson ja rumpujen yhteistyönä alkava The Island Of Nowhere etenee symbaaleiden helinällä, basson kumuna ja pianon kilinällä varovaisesti kohisten kuin pienen tuulenvireen saattelemana. Muiden kappaleiden tavoin noin minuutin kestävän alkusoiton jälkeen Collins yhtyy soittoon kertomalla haavekuvien maailmasta: Living in the world of illusion, Confusion and treason, We need a space, A place of harmony and retreat, Reminds of mine and love and the white stones of secret, We are working together, It’s not nearly to compromize or fantasize, It happens every day, A Change is more than currency and currency creates more change for the good, for the world, We’re living is freedom from fear, and when there is no fear for freedom for living, The island of nowhere.

Elämme maailmassa, missä on joka päivä epäjärjestystä, hämminkiä, jonkinasteista mylläkkää ja ikuista sekasortoa. Pyrimme irti siitä heittäytymällä taian luomaan lumemaailmaan, harhaluuloiseen kuvitelmien täyttämään maailmaan. Tarvitsemme itsellemme vapaata tilaa, pakopaikan, piilon, missä vallitsee tyyni harmonia ja salaisuuden verhoama rakkaus. Näin voimme pyrkiä vapautumaan tästä hämäännyksestä. Elämme vapaina pelosta, kun ei ole mitään pelkoa elämisen vapaudesta, emme missään saarella.

Kun Collinsin kerronta on saatu päätökseen, niin matka jatkuu kokonaisuudessaan vetävän vauhdikkaasti, rytmikkäästi heittäytyen, hyrrämäisesti kieriskellen. Jäntevästi etenevä ”Olematon Saari” on vahvasti mieleen jäävä kappale. Se rähjää kuin iso BB olisi liikkeellä.

Kakkoslevyltä löytyy vielä yksi PJ Aubree Collinsin laulama kappale One With The Sun. Tämä Jerry Martinin säveltämä latinalais-amerikkalaisista rytmeistä koostuva lanteita keikuttava ja aurinkoa ihaileva sävellys kuului mm. 1970-luvulla Carlos Santanan ohjelmistoon. Niinpä Aubree todistaa sen sanoin We are all one, we are all one with the sun.

Suite! sisältää neljä Magrisin sooloesitystä pianolla. Niistä Gershwinin (End Of A) Summertime aloittaa ”kakkoslevyn”. Nimestäkin päätellen (End Of A) saattoi olettaa, että Magris on sovittanut sen reippaasti omalla tyylillä.  Siitä oli ensi kuulemalta varsin vaikea löytää tuttua alkuperäistä teemaa, mutta kyllä sekin löytyi ja tosi selkeästi, kun oikein tarkasti kuunteli. Vauhdikkaan liukkaasti sormia näppäimistöllä juoksuttaen Magrisin esitys on kaikin puolin tyylikäs ja improvisointijaksoineen mukaansatempaava kolmiminuuttinen.

Taiteellinen ja emotionaalisen herkkä kaksiminuuttinen vierähti makoisan viihdyttävästi Magrisin Love Creation -kappaleen edetessä.  Seuraava yksinpuhelu Never Let Me Go, Jay Livingstonin ja Ray Evansin vuonna 1956 säveltämä soundtrack elokuvasta The Scarlet Hour.  Sitä on lukuisien artistien toimesta laajasti varioitu maailmalla. Tälle levylle Roberto Magris on äänittänyt tämän romanttisen kauniin kappaleen pianolle sovitettuna siistinä mainstream -versiona. Neljäntenä soolokappaleena Roberto on valinnut levylleen ikimuistoisen Lennonin rauhallisen tunnelmallisen ja intiimin kappaleen Imagine, mikä on selkeästi tunnistettavissa myös hänen soitossaan.

Tehokkaasti Magrisin ohjauksessa svengaava Sunset Breeze tuo kuusikon soittoon vankkaa ison orkesterin kaikua. Innostavasti etenevä soitto jauhaa puhaltajien keskinäisenä keskusteluna ja komppi pyöräyttää mukavan tasaisesti rytmiä. Magrisin pitkä pianon soolovaihe kiihdyttää menoa entisestään. Greg Artry saa vuorostaan kapuloida rumpujen kalvoja tiuhaan. Reipasta matkantekoa on aina mukava kuunnella.

Too Young To Go Steady pudottaa hieman kierroksia ja etenee rauhallisemmassa tunnelmassa pidättäytyen tasapainoiseen perusteemaan ja soolojen väliseen vuorovaikutukseen.  Soolot muotoutuvat hyvään yhteispeliin jokaisen viedessä osuutensa hyvällä sykkeellä eteenpäin eikä mitään varsinaisia irtiottoja kuulla. Magris tuntuu soittavan Fender Rhodesia tämän kappaleen ajan.

Levyn nimikkokappale Suite! on puhdasverinen mainstream -valtavirtaa mukaileva ja monipuolisesti vaihtelevasävytteinen ja siististi ohjailtu. Hieman jäin kaipaamaan edes hetkittäistä rosoisuutta ja voimakasta tempovaihtelua, nousuja ja laskuja. Soolot vaihtuivat tyylikkäästi, kuten muissakin kappaleissa, mutta yllätyksittä.

Rennosti laukkaavat (You’re My Everything) Yes I Am! ja Chicago Nights sisältävät selkeät jazzin peruslinjaukset, hallittu vakaus, pehmeä soinnutus ja seesteinen yhteispeli. Fender Rhodes sointuu makoisasti menoon. Näissä soitto eteni vähän saman kaavan mukaan kuin edellä, taidokkaan kliinisesti ja ammattiosaamisella, mutta mukana saisi olla ripaus lisäjännitteitä.

Levyn päättää JMood Recordsin tuottajan Paul Collinsin neljänminuutin Audio Notebook, missä hän kertoo yhtiön toiminnasta ja Suite! -albumin vaiheista ja sisällöstä. Asiat ovat tulleet kutakuinkin esille tämän arvostelun sisällössä.

Roberto Magrisin 2CD:n Suite! on rautaisannos kypsän rehevää jazzia sisältävä teos, mikä sisältää hänen

yhdeksän omaa tarkkaan harkittua jazzsävellystä täydennettynä kuudella aiheeseen sopivasti sovitettua lainakappaletta sekä lopetuksena Paul Collinsin Audio Notebook.

Magrisin tarjoilema Suite! -musiikki ei ole syntynyt sattumanvaraisesti, vaan hän on panostanut siihen kaksi vuotta pyrkien tuomaan esille hänen 40 -vuotisen uransa aikana ammattimuusikkona saatuja kokemuksia ja liittäen siihen visioimiaan erilaisia tulevaisuuden suuntia. Hän on taas löytänyt levyn aihesisältöön sopivat uudet muusikot Chicagon ja Milwaukeen jazzpiireistä ja tulos on erinomainen. Veteraanitenoristi Mark Colby tosin ei ole täysin uusi nimi, sillä hän oli mukana Magrisin edellisellä Sun Stone -levyllä. Tätä levyä kuunnellessa pääsee sellaiseen aitoon jazz meininkiin mukaan, missä viihtyy.

Kyseessä on helposti omaksuttavaa ja rivakasti ihon alle tunkeutuvaa, svengaavaa jazzmusiikkia, missä sisältöön on lisätty varsin poikkeavasti sosiaalista näkemystä hakevaa runollista kerrontaa. Tällä Magris on pyrkinyt laajentamaan ajatusta jazzmusiikin mahdollisuuksista pureutua musiikin kautta ajatukselliseen henkiseen viestintään.  (JKi)

Roberto Magris: piano ja Fender Rhodes, Eric Jacobson: trumpetti, Mark Colby: tenorisaksofoni, Eric Hochberg: basso, Greg Artry: rummut, PJ Aubree Collins: kerronta

Äänitys ja miksaus: Vijay Tellis-Nayak, 1.11.2018, Transient Sound Studio, Chicago, Illinois, USA. Soolopianoraitaäänitykset: Carlos Alvarez, 8.12.2018, Criteria Studios/The Hit Factory, Miami, Florida, USA. Masterointi: Aldo Borrelli, Audiomaster Studio, Cologno Monzese, Milano, Italia. Kannen kuva: Bohuse Hacova. Sisäkuvat: Paul Collins. Kannen graafinen suunnittelu: Abe Goldstien. Tuottaja: Paul Collins. Artist management: PCAMI* Paul Collins Artist Management Services. Julkaistu: 17.8.2019

DISC 1
01. In The Wake Of Poseidon (Fripp, sanoitukset Aubree Collins) 08:19
02. Sunset Breeze (Magris) 10:36
03. A Message For A World To Come (sävellys ja sanoitus Magris) 16:30
04.Too Young To Go Steady (McHugh) 07:42
05. Suite! (Magris) 08:09
06. Circles Of Existence (sävellys ja sanoitus Magris) 10:56
Soittoaika 62:23

DISC 2
01. (End Of A) Summertime (Gershwin) 03:03
02. Perfect Peace (sävellys Magris, sanoitus Aubree Collins) 07:10
03. (You’re My Everything) Yes I Am! (Magris) 04:29
04. Love Creation (Magris) 02:03
05. One With The Sun (Martini) 05:35
06. Never Let Me Go (Livingston/Evans) 05:20
07. Chicago Nights (Magris) 6:42
08. The Island Of Nowhere (sävellys Magris, sanoitus Aubree Collins) 07:05
09. Imagine (Lennon) 04:15
10. Audio Notebook (kerronta Paul Collins) 04:05
Soittoaika 50:10
Kokonaiskesto 1:51:59

Takaisin

Artikkeli luettu 230 kertaa

Translate »