Monta eurooppalaista levyä tehnyt italialainen pianistituttavamme Magris on muutaman vuoden pyörinyt Kansas Cityssa sijaitsevan J-Mood-yhtiön studioissa amerikkalaisten muusikoiden kanssa, ja useampi levy on jo saatu valmiiksi. Tämä kiekko on varsin hyvä esimerkki hänen kyvyistään. Levyn tyyli on bop-mainstreamia, mutta sovituksissa on ilahduttavaa vaihtelua. Kaiken kruunaa rumpali Idris Muhammed, jonka muistamme Porista soittamassa hillitöntä svengiä saksofonisti Ernie Wattsin ja Jack McDuffin Soul Survivorsin taustalla. Tällä levyllä hän svengaa yhtä hyvin, mutta soittaa monipuolisesti, sekä hiljaa että kovaa.
Puhaltajat ovat myös erittäin ammattitaitoisia, mutta jäävät hieman anonyymeiksi. Magris itse on levyn paras solisti. Hän soittaa teknisesti loistavasti ja käyttää yllättäviä intervalleja, svengin silti kärsimättä. Sovitukset ovat myös kekseliäitä, ja joka kappaleessa on hieman erilainen ote. Ensimmäinen kuulostaa Horace Silverin yhtyeeltä, toisessa soulkomppi ja sähköpiano tuovat mieleen George Duken ja Cannonballin yhtyeen. Kolmas on calypso, ja Dameronin Mating Call on muokattu kokonaan uudelleen; lähinnä sovituksesta tulee mieleen Lecuonan Taboo. Viimeinen kappale on mietiskelevä pianosoolo.
Roberto Magris näyttää vieläkin kehittyvän levy levyltä, mutta vastahan hän viime vuonna täytti 50 vuotta. Olisi hienoa saada hänet vaikka Birdland-klubille, jonne hänen musiikkinsa hyvin sopisi.
Personnel: Roberto Magris: piano, electric piano; Paul Carr: soprano saxophone, tenor saxophone; Michael O’Neill: tenor saxophone; Elisa Pruett: acoustic bass; Idris Muhammad: drums.
Rec. Samur Khouja ja Eric Corne, Mad Dog Studios , Burbank , CA, USA, 2007
1. Optional Man (Magris)
2. Hill of Illusions (Magris)
3. Lament (Johnson)
4. Theme for Ernie Lacey)
5. Mating Call (Dameron)
6. Europöane Blues (Magris)
7. Lonely Town (Bernstein)