SÃO PAULO UNDERGROUND

Kuvat:

26.06.2012 04:11

CUNEIFORM RECORDS RUNE 325

Tropicália nimitystä käytetään musiikin alueesta, missä teatterin, runouden, musiikin sekä muiden taiteen lajien ominaispiirteitä sekoitetaan keskenään. Brasiliassa se syntyi 1960 luvun loppupuolella avantgardististen taiteiden, popkulttuurin ja ulkomaisen poprock vaikutteiden harrastajien piirissä yhtenäiseksi radikaaliksi liikkeeksi. Voimakkaan mielihyvän sävyttämä ja aistituntemuksiin vaikuttava psykedeelinen musiikki edustaa tätä suuntausta.

São Paulo Underground yhtyeen voisi sanoa olevan näillä linjoilla. Uskomattoman epäaidon tuntuiset, nuotistolla toisistaan eriävät tasot ja raaka iskevyys tahdittavat tätä yhtyettä rynnäkkömäisen tuimaan menoon. Rajaton neljän hengen vauhtikone tuntuu rynnistävän eteenpäin suojaamattomana tulipallona luoden kauhua ympärilleen.  Kornetisti Rob Mazurek kaksi lyömäsoittajaa Mauricio Takara ja Richard Ribeiro sekä kosketinsoittaja Guilherme Granado ovat keränneet ympärilleen sellaisen korkeajännitteisen sähköisen luuppaus ja sämpläys arsenaalin, missä täysikokoinen grillihärkä kypsyy alta aikayksikön. Grillivartaan pyöritykseen ei tarvita ihmisvoimaa sen enempää kuin motorisoitua erillistä yksikköä. Se toimii pelkällä elektronisen musiikin lujalla otteella, missä soittimien sähköinen impulssi suunnataan tietokoneohjatusti grillin ympärille.

Chicagon jazz piireissä kannuksensa hankkinut ja monia eri orkestereita johtava Rob Mazurek synnytti Chicago Underground projektinsa tapaisen yhtyeen myös Brasiliaan viettäessään siellä monia vuosia 2000-luvun alussa. Kun hän tapasi perkussionisti Mauricio Takaran, heidän yhteistyöstä syntyi São Paulo Underground Duo ja ensimmäinen levy Sauna:Um, Dois, Tres vuonna 2006. Sittemmin mukaan tulivat samanlaisen musiikin hengenheimolaiset Guilherme Granado ja Richard Ribeiro. Tämän nelikön yhteistyönä ilmestyi The Principle of Intrusive Relationships kaksi vuotta myöhemmin. Tällä kolmannella, viime vuoden loppupuolella ilmestyneellä Tres Cabeças Loucuras albumilla, yhtye on vieläkin laajempi. Vierailevat artistit, basisti Matthew Lux, vibrafonisti Jason Adasiewicz, rumpali John Herndon ovat kaikki Mazurekille tuttuja soittajia eri yhteyksistä Yhdysvaltojen puolella. He esiintyvät kahdella kappaleella, Just Lovin’ ja Six Six Eight tuoden mukanaan piristävää kokeilevaa hengellistä hehkua yhtyeen menoon. Mukana on myös brasilialainen kitaristi Kiko Dinucci, joka ilmeisesti tuntuisi soittavan albumin kaikilla kappaleilla.

Rankalla insinööritaidolla manipuloitu ja runnovan sähköinen Pidgeon syöksyy ulos Rob Mazurekin kornetista kuin lieskat lohikäärmeen suusta ja lähtee huimaan lentoon. Mazurek taistelee rumpujen ukkosmyrskyjä vastaan kehitellen raastavaa kokoajan vaihtelevaa rytmitystä löytääkseen tasapainon lähteen. Takaran cavaquinho kitara runnoo ja räyskii Carambolan vääristyneen ja epäinhimilliseltä kuulostavan äänimaailman, johon Mazurekin kornetti pyrkii iskemään kiilaa suunnattoman jämerällä häirinnällä.  Koko ryhmän soittama Just Lovin’ on reippaasti pirstaloitu, gamelan maailmanmusiikista johdantonsa saava, avantgarde pyrähdys. Se levittäytyy vapaasti ympärille palavan laavan lailla, pyöritellen kuulijan jämäkästi ja mieleenpainuvasti rullalle. Järjestäytynyt kaaos hakee kaiken aikaa ulospääsyä löytääkseen uudestaan rauhallisen järjestyksen, mutta sitä ei tunnu löytyvän.

Yhtye hämmentää fuusioitua elektro-akustista avant-garde jazzia, mihin on ripoteltu lisäaineina brasilialaisen musiikin ”kikat” ja festivaalimusiikin ärhäkkä näyttävyys ja rytmi. Tämä menu tuodaan kuulijan eteen mutusteltavaksi ja ihmeteltäväksi rohkealla revittelyllä. Tässä hourailevan mielettömässä pyörityksessä kuulija tulee yksinkertaisesti onnelliseksi ja antautuu yhtyeen vietäväksi. Soittajat päästelevät eteenpäin mätkien ja mukiloiden säästelemättä musiikillisia arvoja siekailemattoman pelkäämättömästi ja uskaliaasti.  Tätä viiltävän kuumaa tykitystä tarjoaa São Paulo Underground. Se on kuin kaoottinen lumivyöry vyöryisi vastustamattomasti kohti ja odottaisit vain milloin se jyrää ylitsesi.

Levy valittiin viime vuoden Top 10 jazzalbumien listalle Chicago Time Out äänestyksessä. Vastaavia listoja tietenkin on julkaistu kymmenittäin muitakin, mutta kuitenkin rankka erilaisuus on huomattu ainakin Chicagon jazzpiireissä. Tätä ei paljoa tarvitse ihmetellä, sillä albumin lyhyydestä (38:13 min.) huolimatta, sisältö on rautaisannos tulenarkaa kosmisen hälinän ja räminän luomaa hienosti tuotettua taiteellista melua. Se pitää kuulijan hereillä ja tätä voisi kyllä kuunnella toisen samanlaisen annoksen siihen perään, kun levylle varmasti olisi mahtunut. Se uppoaa varmasti nuorempaan kuulijaryhmään, mutta kyllä tämä kuulostaa vastustamattomalta myös eläkeläisen korvaan. Mutta kaikesta huolimatta muistakaa musiikillinen avoimuus, sitä pitää olla mukana.  (JKi)

Mauricio Takara; cavaquinho, rummut, perkussiot, elektroniset laitteet, ääni, Rob Mazurek; kornetti, elektroniset laitteet, ääni, Guilherme Granado; kosketinsoittimet, luuppaus, perkussiot, ääni, Richard Ribeiro; rummut, ääni, Vierailijat: Kiko Dinucci; kitara, ääni, Jason Adasiewicz; Vibrafoni (raidat 5 alku ja 7), John Herndon; rummut (raidat 5 alku ja 7), Matthew Lux; bassokitara (raita 7)

Äänitys: Fernando Sanches, miksaus: Fernando, Rob, Mauricio ja Guilherme, Estúdio el Rocha, São Paulo, Brasilia, 2010. Masterointi: Bob Weston, Chicago Mastering. Kannen suunnittelu: Sheila Sachs ja Damon Locks. Kannen taide: Damon Locks.  Julkaistu: 2011.

  1. Jagoda’s Dream (Rob Mazurek)  4:18
  2. Pigeon (traditional maracatu)   2:46
  3. Carambola (Mauricio Takara)   4:55
  4. Colibri (Rob Mazurek, sanat: Tiago Mesquita)  6:01
  5. Just Lovin’ (Guilherme Granado)  5:15
  6. Lado Leste (Mauricio Takara)  3:45
  7. Six Six Eight (Rob Mazurek)  6:13
  8. Rio Negro (Rob Mazurek)   4:58

Kaikki kappaleet ovat SPU:n sovituksia

{youtube}murAnoGhKoo{/youtube}

Takaisin

Artikkeli luettu 564 kertaa

Translate »