Second Line Jazzband

Kuvat:

03.10.2019 19:27


SECOND LINE JAZZBAND 30 Years Anniversary 1989-2019

30 Years Anniversary 1989 – 2019

IMOGENA IGCD 242

Second Line on New Orleans -peräinen termi, joka alkujaan tarkoittaa hautajaissaatossa arkun, siis vainajan, perässä tulevaa porukkaa, surijoita ja myös bändiä. Second Line Drumming taas on paraati-bändissä oleva rumpuryhmä, joka tulee muiden soittajien perässä tai myös esiintyy pelkkänä ryhmänä. Second Line on myös ryhmä tai joukkio, joka pitää hauskaa.

Kuten monet New Orleansiin liittyvät termit, Second Line on siis monimerkityksellinen ja merkitys vaihtelee kuuntelijan katsannosta ko. asiaan. Tästä syystä se voi tuottaa pettymystä tai mielihyvää aivan kuulijan odotuksista riippuen.

Second Line Jazzband on nimensä veroinen bändi ja soittajilla tuntuu olevan hauskaa yhdessä. Myös kuuntelijoille bändi tuottaa mielihyvää, vaikka joku saattaa pahoittaa mielensä, sillä bändi ei aina ole aivan perinteen mukainen. Nyt lokakuussa 2019 bändi täyttää 30-vuotta, mikä ei ole kovin paljon genressä, missä bändien 50-vuotisjuhlatkaan eivät ole harvinaisia.

SLJB kertoo nettisivuillaan tyylikseen traditionaalisen jazzin, New Orleans revival hengessä, lisäksi tyyliin kuulemma vaikuttaa soittajien erilainen tausta muusikkoina. Sovituksissa ja improvisaatioissa luvataan olla perinteiden äärellä ”Original improvisations and arrangements and a tremendous intensity in our playing have given us opportunities to perform at many jazz clubs and festivals”, bändi onkin esiintynyt tiuhaan tahtiin ja soittanut mm. Antti Sarpilan kanssa.

30 Years Anniversary CD:llä soittavista muusikoista alkuperäisjäseniä ovat trumpetisti laulaja Jesper Albrektsson ja pasunisti laulaja Niklas Carlsson. Yli 20 vuotta bändissä on ollut myös saksofonisti, klarinetisti ja laulaja Olof Skoog. Basisti Per Bach ja rumpali Johan Horner sekä kitaristi Hampus Andersson ovat bändin uusimpia jäseniä.

SLJB puhaltajat ovat melko perinteisen New Orleans swing/dixie-tyylin edustajia. Basso ja kitara (bändissä ei ole tällä cd:llä banjoa) luovat lähes kaikkiin kappaleisiin vahvan swing-sykkeen johon rumpali tuo mukaan hitusen vanhaa 50-luvun rock-tyyliä. Tästä kaikesta muodostuu 30-vuotias Second Line Jazzband.

01. I Love You Samantha (Porter) 04:10
CD alkaa Cole Porterin ripakalla kappaleella, josta SLJB on tehnyt dixie/shuffle/swing –sovituksen. Alussa laulu ja foni ”vuoropuhelevat”, mikä on hyvän kuuloista. Aika bigband-tyyppinen sovitus, jossa soolojen taustalla on sovitettuja puhallintaustoja.

02.  Original Dixieland One Step (James, La Rocca) 04:14
Originaalia noudattavat puhallinstemmat. Kitarasoolo ja rumpukomppi vievät tunnelmat kuitenkin 50-luvun rockiin ja swingiin, mutta puhallinsoolojen aikana palataan kappaleen alkulähteille. Rumpali ei soita pressrollia, mutta aksentoi New Orleans tyyppisesti.

03. The Martinique (Wilbur De Paris) 04:00
Alussa klarinetti – pasuuna vuorottelu, väliosassa hauska W. De Parisin alkuperäisideaa noudatteleva toimiva tomikomppi. Pasuunasoolon taustalla rumpukomppi vaihtelee melkein pressrollista rock-shuffleen. Sovitus toimii vaikka aika kaukana alkuperäisestä.

04.  Squeeze me (Duke Ellington, Gains) 05:55
Swingkomppi toimii ja bändi soittaa hyvin, mutta äänilaulussa teennäisyys häiritsee hiukan ja ruotsalaisittain äännetty gentle-sana kuulostaa hassulta (jentel). Tenorisoolosta tulee mieleen legendaarinen suomalaistenoristi Seppo Rannikko. Pasuunasoolon sekstolit tarttuvat välillä rumpalinkin soittoon, mikä kuulostaa ihan hyvältä.

05. Hindustan  (Wallace, Weeks) 04:49
Hindustan on jotenkin tylsä kappale, mutta se ei johdu SLJB:sta.

06. Yama Yama man (Davis) 05:12
Ripeä, mutta yhtenäisesti etenevä kappale pasuuna – rummut neloset toimii, mutta sen jälkeen tuleva rumpusoolo menee hiukan kolistelun puolelle. Lopun jämäkkä tempovaihdos toimii ja vie kappaleen tyylikkäästi loppuun.

07. Curse of an aching heart (Piantadosi, Fink) 05:32
Kappale on tyypillinen tälle CD:lle, shuffle painotteista swingiä New Orleans aksentein. Laulun taustalla melkein pressrollia. Kitarasoolo alkaa hyvin vaivihkaa, ensin luulin että nyt tulee bassosoolo, mutta bändi vain antoi tilaa kitaralle.

08.  African marketplace (Ibrahim) 05:34
Tämä on mielestäni yksi levyn onnistuneimpia raitoja. Jos joissain levyn kappaleissa häiritsee tyylien kirjavuus niin tässä se toimii, kappaleen tunnelma kulkee karavaanin lailla jonnekin Afrikan muslimialueille, mutta komppi-ostinato toimii (vaikka muistuttaakin Caravania).

09.  C’est Magnifique (Cole Porter)  05:34
Pasuunasoolo pelkän kitarakompin varassa antaa miellyttävän tauon muuten konemaisesti etenevälle swing-junalle. C’est Magnifique on niitä kappaleita, joista varmaan jokainen asiaa hiukankin harrastava on kuullut lukuisia toinen toistaan muistuttavia sovituksia. SLJB:n versio kappaleesta ei tuo asiaan mitään muutosta.

10. Three little words (Ruby, Kalmar) 04:54
Three little words –kappaletta en ole juuri kuullut dixie- tai NO-yhtyeiden soittavan. SLJB swing-tulkinta toimii hyvin. Muistan kappaleesta Nat King Colen ja jonkun muun (ehkä Stan Gets) versiot, mutta allekirjoittaneelle tämä ei ole näissä yhteyksissä tuttu.

11. Alabama song (Bertolt Brecht, Curt Weill)  04:30
Alabama Song taas on tuttuakin tutumpi kappale ja siksi siltä odottaa jotain uutta. Mitään hirveän uutta ei SLJB kappaleeseen tarjoa, mutta kuitenkin kuunneltavan version, joka ei tuota pettymystä. Pasuunasoolon käynti Vuorenpeikon luolassa on lähes klisee, mutta aina ne saavat hymyä kanssasoittajien kasvoille.

12.  Magnolias wedding day (Mc Hugh, Fields)  04:57
Ripeästi kulkeva Magnolias wedding day päättää SLJB:n CD:n. Tenorisoolo aloittaa soolot lähes rock-maneerein, mutta jatkaa perinteistä dixie-tilutusta. Kitarasoolon taustalla rumpali tikuttelee virvelirummun rimmiin kuten banjosoolojen aikana on tapana, mutta SLJB:ssa ei ole banjoa.

CODA
Tällä CD:llä Second Line Jazzband jätti minulle hiukan sellaisen mielikuvan, että Rockabilly bändin komppi on yhytetty dixie-bändin puhaltajiin. Musiikissa, jossa virheet määritellään yleensä tulevaisuudessa sitä ei tosin voi sanoa tyylivirheeksi. Minä kyllä jäin kaipaamaan mm. perinteistä pressrollia ja banjoa. Basistia lukuun ottamatta kaikki soittavat sooloja, puhaltajat selvästi eniten New Orleans –hengessä.

SLJB:n laulupuoli näyttää olevan puhaltajien hallussa, joten siltä osin ollaan perinteisillä linjoilla. Laulu on sinänsä puhdasta ja tyylin mukaan fraseerattua ja laulustemmat, joita on useammassa kappaleessa ovat toimivia, mutta joissain kohdissa svengelska hiukan häiritsee.

Kaikki levyn kappaleet ovat live-esityksiä, joista välittyy energiaa ja tunnelmaa varsinkin heille, jotka ovat kuulleet ko. esitykset livenä. Minä en ollut kuullut, joten vertailukohtana olivat bändin aikaisemmat levyt ja tietysti muut vastaavat bändit.

Tämä ei ole SLJB paras levy, mutta kuvastaa ehkä sitä muutosta, joka perinteisenkin jazzin bändeissä väistämättä tapahtuu; tulee uusia soittajia, joilla musiikilliset taustat ja halut ovat muualla, mutta kiinnostus soittaa vanhaa, New Orleansista peräisin olevaa musiikkia, on olemassa.

Kysyin kerran Tricia Bouttélta mikä on tärkeintä, mitä soittajan pitää osata New Orleans –bändissä ja hän vastasi jotakuinkin niin, että ”en osaa sanoa, mutta tunnetta pitää olla” ja sitähän Second Line Jazzbandilla tälläkin levyllä on.


Jesper Albrektsson
-trumpet & vocal, Niklas Carlsson – trombone & vocal, Olof Skoog – saxophone, clarinet & vocal, Johan Horner – drums, Hampus Andersson – guitar, Per Bach – bas

Recorded live at Portalen in Greve, Denmark, 4th of May 2019
Recording engineer Ole Hertolft and Henning Nielsen, stage engineer John Andersen
Mixing and mastering by Michael Thorén at Studio Fabriken, Göteborg, Sweden

www.imogena.se
www.secondlinejazzband.com

 

 

 

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 162 kertaa

Translate »