Eight Winds
ECM 2407
Kuvitelkaapa hämyinen jazzklubi. Kvartetti lavalla svengaa kuin tauti. Bändi on selvästikin eurooppalainen, sillä jazzperinteen seassa soitossa kuuluu myös kansanmusiikillisia piirteitä. Taustalla tietysti piano, basso ja rummut. Eturivissä pääsolistina paahtaa – lyyra!
Ei tämä levy nyt aivan tuolla tavoin etene, mutta on tässä selvästikin joitain edellä kuvattuja elementtejä koossa. Kansanmusiikilliset piirteet ennen kaikkea. Vaikka musiikki onkin kokonaan merkitty Sokratis Sinopoulosin nimiin, niin kreikkalainen kansanmusiikkiperinne on selkeästi ja voimakkaasti kuvassa mukana. Perinne ei ole tässä kuitenkaan mitään zorbasta vaan pikemminkin juuri päinvastoin. Ei mitään kepeää ja reipasta iloittelua vaan pikemminkin haikeaa ja surumielistä soitantaa.
Ja kyllähän sieltä ajoittain jazzin perinteiden vaikutustakin on kuultavissa. Enemmänkin sitä voisi olla mukana sikäli että peruskomppikolmikon otteista kuulee, että jazzin syvin olemus ja hyvä svengi ovat hallussa. Jazzkärpänen on purrut heitä jo kauan sitten hyvin perusteellisesti.
In Circles rakentuu bassoriffille, joka tuo väistämättömästi mieleen Coltranen sävellyksen Love Supreme. Toistuva kuvio on kuin variaatio siitä. Kappale on hyvä esimerkki levyn jazzikkaimmasta puolesta, sillä tuon kuvion lisäksi kvartetti soittaa tässä muutenkin melkoisen jazzahtavalla otteella. Muutoin viitteet jazzin suuntaan jäävät lähinnä pieniin yksityiskohtiin ja yksittäisiin sooloihin. Tosin esimerkiksi muusta materiaalista vikkelämpänä poikkeuksena erottuva Street Dance svengaa sekin melkoisen mukavasti.
Mutta mitäpä väliä sillä lopunperin on, missä ne jazzin rajat (nykyisin) kulkevat. Niitä ei yksinkertaisesti ole: jazz on aina ollut fuusiomusiikkia, jossa on vaikutteita ja ainesosia ties mistä. Klassisesta, bluesista, rockista ja milloin mistäkin. Mutta että kreikkalainen (jazz?)yhtye lyyrasolisteineen jazzin kuoppaisilla ja vaarallisilla poluilla…
Hyvä niin. Ainakin tämä on persoonallista ilmaisua ja peruslähtökohdiltaan mielenkiintoista musiikkia. Moneen soinnilliseen sävyyn venyvä lyyra on aika mainio vekotin improvisoituun musiikkiin.
Alkuinnostuksen jälkeen lyyraan kuitenkin pidemmän päälle hieman puutuu. Enemmän soolotilaa olisi ansainnut esimerkiksi mainiolta jazzpianistilta vaikuttava Yann Keerim. (TV)
Sokratis Sinopoulos: lyyra, Yann Keerim: piano, Dimitris Tsekouras: basso, Dimitris Emmanouil: rummut.
Äänitys: Giorgos Karyotis, Sierra Studios, Ateena, huhtikuu 2014. Kannen kuva: Thomas Philios. Julkaisuvuosi: 2015. Tuottaja: Manfred Eicher.
01. Eight Wings (8:16)
02. Yerma (7:11)
03. 21st March (4:38)
04. Thrace (4:33)
05. Aegean Sea (4:33)
06. In Circles (5:16)
07. Lyric (5:30)
08. Street Dance (4:07)
09. Forever (5:49)
10. 21st March, var. (2:25)
11. Stillness (1:07)
12. Eight Winds, var. (3:37)
Musiikki: Sokratis Sinopoulos.