Station Mir
Le Triton TRI-12520
Pääasiassa altto- ja sopraanosaksofonia soittava Christophe Monniot on Station MIR -yhtyeen johtohahmo. Hänen lisäkseen triossa soittavat Didier Ithursarry harmonikkaa ja Guillaume Roy alttoviulua. Kolmikon lisäksi levyllä esiintyy vierailijana sellisti Atsushi Skaï. Yhtyeen nimi ja kansikuva ovat hieman harhaanjohtavia. Mir -sana ei todellisuudessa tarkoita venäläistä sanaa, mikä käännettynä merkitsee rauhaa eikä avaruusasemaa, vaan nimi tulee soittajien sukunimien etukirjaimien yhdistelmästä. Yhtye esiintyi ensi kertaa yleisölle vuonna 2010 Grenoblen jazzfestivaaleilla. Sen lisäksi, että kokoonpano on soitinyhdistelmänä varsin harvinaislaatuinen, niin tämän ryhmän mukana kuulija pääsee mukaan jazzmusiikin monimuotoisuuden ihmeelliseen maailmaan, kummalliselle matkalle avantgardistisen jazzin kiehtovan monimutkaisiin ympyröihin.
Seitsemän levyn 11 kappaleesta on Christophe Monniotin käsialaa ja kaksi hänen sovittamiaan. Lisäksi yksi on Didier Ithursarryn säveltämä ja yksi Guillaume Royn ja Atsushi Skaïn yhteistyö. Levy on täynnä yllättäviä käänteitä. Soittajien saumaton yhteistyö kulkee tarkan vuoropuhelun kautta intensiivisen improvisoidusti. Soolot sointuvat mainiosti kokonaisuuteen ja tulos on jännittävän mielenkiintoinen. Station Mirin musiikki on erikoista, hilpeätä, kypsää ja raikkaasti tuulettavaa, suuresti tavallisuudesta poikkeavaa.
Eurooppalaisen avantgarden ja uusiomusiikin luoviin persooniin lukeutuva Monniot on eri musiikin tyylien erinomainen yhdistelijä. Hänellä on laaja pelikenttä, missä hän sekoittelee mestarillisesti kamarijazzin vaikutteita, traditionaalisen jazzin perusaineksia ja nykyaikaista populaarimpaa musiikkia toisiinsa huomaamatta. Mukaan mahtuu niin mausteita maalaistanssien musette -musiikista kuin venäläisestä ripaskasta tai samovaarimusiikista ukrainalaisittain. Se käy niin taidokkaasti, ettei kuulija välttämättä edes tajua missä mennään, vaan jää vain ihmettelemään soiton etenemistä.
Yhtyeen levy on omaperäisen huikea improvisoidun musiikin taidonnäyte. Monniot tunnetaan aikaisemmin sähköisistä kokoonpanoista. Station MIR on kuitenkin täysin akustisesti toimiva ja soiton saattaa olettaa olevan kovin pelkistettyä tällaisella koostumuksella, mutta sitä se ei ole alkuunkaan. Levy sopii erikoisen kokeilevan musiikin ystäville, ehkä ei niinkään perinnejazziin puristettuun ajatusmaailmaan. Yhtyeen musiikki on livenä kuitenkin parhaimmillaan hauskaa ja kulminoituu lisäksi Monniotin erinomaiseen eläytymiseen soittamisen ohessa. (JKi)
Christophe Monniot: altto-, sopraano- ja baritonisaksofoni, Didier Ithursarry: harmonikka, Guillaume Roy: alttoviulu, Atsushi Skaï: sello (raidat 1,3,5,9,10)
Äänitys: Jacques Vivante, Triton, helmi-maaliskuu 2012. Miksaus ja editointi: Christophe Monniot. Masterointi: Emil Spányi. Tuotanto: le Triton – www.letriton.com. Kannen suunnittelu: Jacques Vivante. Kuvat: Olivier Degen. Julkaistu: 2012.
1. Amazing Grace (Trad. sov. Christophe Monniot) 3:38
2. Spanish, Ouiz et Money Hot (Christophe Monniot) 5:56
3. Heureux (Christophe Monniot) 8:12
4. L’épingle du jeu (Didier Ithursarry) 0:51
5. Mécanique Samovar (Christophe Monniot) 5:32
6. Le sommeil de l’ange (Christophe Monniot) 3:32
7. Lettre à Marie W (Christophe Monniot) 5:23
8. Valse pour Alex (Christophe Monniot) 4:10
9. Avant Back (Guillaume Roy / Atsushi Sakaï) 0:30
10. Back Train (Christophe Monniot) 6:32
11. Les amoureux des bancs publics (Georges Brassens / sov. Christophe Monniot) 7:31