Jos jostain voidaan sanoa, että toimii kuin junan vessa, niin tässä yhteydessä ehdottoman isoin kirjaimin, sillä tämä soittava seitsikko vei meidät ensi raidallaan yöjunaan. Ei siihen nelikulmaiset pyörät omanneeseen matelijaan joka puksutteli aikoinaan Hämeenlinnan ja Rovaniemen väliä 16 tuntia. Siis sivu… mutta varusmiehenähän piti kestää kaikenlaista muutakin kurjuutta.
Tämä yöjuna oli express merkitty. Soljuvan vauhdikkaasti svengaava swing. Junamiehistönään The Microscopic Septet. Mainon messevä rytmiryhmä, jossa puhallinsektion osuus oli massiivinen kuin Hr1 -sarjan Ukko-Pekka, joka kiidätti matkustajiaan tuolloin huimalla 110 km/h nopeudella… nyt tosin soittokunnan rytmi ei hyytynytmissään vaiheessa. Ei kuten kaikenkaikkiaan 22:n valmistetun Ukko-Pekan vauhti isoimmissa ylämäissä.
Ylämäkiä ja alamäkiä tällä polttopyöriöllä toki riitti, sillä sellainen rytmiikan sekoitus tämä oli. Muttei syytä huoleen, sillä kaikki klaarisi erinomaisen kurinalaisesti. Aistikkaan yksiselitteisesti. Homogeenisen hallituna. Matematiikan opettajaani Vainikaisen Ollia lainatakseni: Ilman havaittavaa slaktrista tolskausta!
Monelta osin septetin musiikista tuli mieleen Mazzen mesenaatti Carlo Actis Dato Torinon piirikunnasta Italiasta. Tuo pieni suuri mieshän on erinomaisen tyylisuuntasekoilija ja vauhdikkaan jazzin viikari, jonka seurassa aika ei yleensä tule pitkäksi.
Eikä myöskään suru puseroon… kuin ei tämän mikroskooppisen seiskankaan keralla. Ei, sillä soitossa on iloisen kepeä perusfiilinki. Ei kuitenkaan lipevän flirttaava, vaan soljuvan kevytkenkäisesti askeltava svengi.
Myös ajanpatina on kuultavana käänteisesti tällä levyllä, sillä herrat soittaja äänittivät tämän levyn liki 20 vuoden levytystauon jälkeen joulukuun puolivälissä 2007 tehtyään parin viikon Euroopan kiertueen. Toisena kimmokkeena lienee se, että Cuneiform Record julkisti vuotta aiemmin bändin vanhaa tuotantoa uusintoina. Vanha suola janotti…
Eletyt vuodet ja valtaisat soittotuntimäärät eivät kuitenkaan ole tuhonneet sitä vekkulimaisen terhakkaa otetta… sielua… sitä jotain, joka saa tämän levyn uppoamaan kuulijaansa. Ei niinkuin Mora -merkkinen ruotsalainen työstökalu kylkiluiden väliin, vaan samettisen pehmeänä, sykettä lisäävänä snapsina kuin aito yksitähtinen. Mmmm… hyvääää!
No, on tietty sanottava jazzpuritaaneille, älkää kuunnelko, sillä teidän mielestänne tämä on varmasti Eläkeläisten humppaan rinnastettavaa rytminrytkettä. Jopa tanssittavaksi kelpaavaa svengaavaa jive-jumpin serkkua.
Mutta kaikille muille taas julistan rinta rottingilla, että kuunnelkaa ja nauttikaa villin viipertävästä rytmistä. Maukkaasta puhallinten yhteensoitosta. Erilliskujerruksista. Pianon kivasta kilkkeestä. Basson bombotuksesta. Rumpujen räiskeestä… sopivalla volyymilla. Iloisella mielellä.
Mukavan muikeaa kesäkivaa kaikille! (OR)
The music of The Microscopic Septet was the sound of jazz in 20th C. America: all of it, from Ellington to Ayler, bebop to Zorn, Dixieland to experimental, captured in a microcosm. It distilled the essence of jazz as a popular music into a sound that swung, a music that was intelligent, sometimes smart-aleck, and always good clean fun. Optimistic and upbeat, full of innocent confidence, the Microscopic Septet captured not only the sound of jazz, but also the sound – or soundtrack – of 20th Century America.
In the ’80s, jazz purists had frozen traditional jazz forms in time, cast them in bronze, and confined them to Uptown museums. The Micros brought Uptown jazz back Downtown, where together they had a good time, broke all the rules, and spawned the smiling future of the genre. Sounding like no one else, the Microscopic Septet was the only living jazz band in 1980s/90s NYC that was playing traditional jazz – swing music – and keeping it ‘real’, extending it into the future. Ironically, while purists feared that the Micros were undermining traditional jazz, the band had done the opposite. “Surrealistic Swing” – the music of the Microscopic Septet – was the jazz swing music of the late 20th Century.
Phillip Johnston soprano saxophone, Don Davis alto saxophone, Mike Hashim tenor saxophone, Dave Sewelson baritone saxophone, Joel Forrester piano , David Hofstra bass, Richard Dworkin drums
Recorded at Peter Karl Recording, Brooklyn, Dec 14 & 15, 2007
Mixed by Jason Candler with Jack McKeever at the Maid’s Room, New York, Usa
Mastered by Jason Candler at Silver Sound, New York, Usa
Produced by Phillip Johnston
01. Night Train Express (Horvitz) 4:21
02. Disconcerto For Donnie (Forrester) 8:03
03. Lobster Leaps In (Johnston) 4:09
04. Got Lucky (Johnston) 6:05
05. Lies (Forrester) 8:35
06. Life’s Other Mystery (Johnston) 6:55
07. Almost Right (Johnston) 4:01
08. Money, Money, Money (Forrester) 9:18
09. Lt. Cassawary (Forrester) 6:11
10. Twilight Time Zone (Johnston) 5:40
11. The Big Squeeze (Forrester) 9:53