Good and Evil
577 Records #5784
The Moon on kahden improvisoituun musiikkiin keskittyneen visionäärin muodostama duo, joka on tehnyt pari kolme kiertuetta esiintymässä Yhdysvalloissa ja Kanadassa viimeisen parin vuoden aikana. Kaksikko on alkanut laajemmin tehdä yhteistyötä myös New Yorkin freepiireissä tunnetun multi-istrumentalisti Daniel Carterin kanssa ja ovat viime vuoden lopulla esiintyneet myös kolmistaan nimellä Daniel Carter & The Moon.
Kitaristi Adam Caine on kasvanut Rochesterissä, missä hän on myös suorittanut musiikin opiskelunsa paikallisessa yliopistossa. Heti 2000-luvun alussa Brooklyniin siirtynyt Caine on sooloesityksissään täysiverinen improvisoija. Soittonsa ainekset hän ottaa klassisesta jazzista ja psykedeelis-progressiivisesta rock-musiikista, mutta piirteitä voi myös löytää punk-rockista. Toistakymmentä vuotta myös Brooklynissä asunut Italiasta lähtöisin oleva rumpali Frederico Ughi on myös vankkumaton improvisoija. Ornette Coleman on ollut hänen opettajanaan ja freejazzin ”isän” vaikutukset kuuluvat hänen musiikistaan. Ambitiot kohdistuvat ymmärrettävästi voimakkaimmin free- ja avantjazz -suuntauksille. Oman taustansa huomioiden hän ottaa mielellään vaikutteita omassa sävellystyössään myös italialaisesta perinnemusiikista.
Maaliskuussa virallisesti julkaistava Good and Evil on kaksikon toinen yhteinen albumi. Levyn sisältö on alusta alkaen melko rankkaa revittelyä. Nimikkokappaleessa Caine paahtaa massiivisella rytinällä kuin rokkari ikään Ughin runtatessa voimalla rumpujen kalvoja. Underwater Electrics on täynnä armotonta sähköä, mutta ryntäily on hieman levollisempaa. Cardboard alkaa varsin siististi ikään kuin hakien omaa paikkaansa rauhallisesti, mutta vaikean käsitteellisesti ja monimutkaisin sävelkuvioin täysin kokeellisesti. Puolivälissä alkaa löytyä jonkinlaista melodista pohjaa Ughin tullessa näyttävämmin mukaan soittoon. Voimallinen lähestymistapa soittoon tulee esille kappaleessa Floyd ja raaka äänen käyttö ja taistelun jytinä jatkuvat myös sitä seuraavassa kappaleessa Primal Scene/Sister Fight. Niissä raakuus tuntuu menevän tavallaan osittain räävittömäksi noise -ryystöksi. Guadalajara Ra sitä vastoin löytää syvällisempää sävelkuviota ja Cainen kitara soi jopa lämpöisen nautittavasti. Dwarf Star muotoutuu Cainen ja Ughin käsittelyssä monipolviseksi kuvioksi, mitä käännellään ja väännellään moneen suuntaan eikä lopullista kuviota ehkä kuitenkaan löydykään. Dawn at the Edge of the Universe on juuri sitä mitä sanotaan, aamunkoitto maailmankaikkeuden reunalla, soitto on tässä kappaleessa ehkä kaikkein selväpiirteisintä koko levyllä. Raaka ja voimallinen äänentuotto puuttuu ja nyt soittajat löytävät lopullisen paikan, kauniin seesteisyyden laguunin, missä voi rauhoittua ja vetää henkeä.
Frederico Ughi on ajatellut säveltämisen ja improvisoinnin olevan kaksi täysin eri lähestymistapaa musiikin luomisessa. Se on monesti aika pulmallista ja tasapainon löytäminen on vaikeata. Hän ei omien sanojensa mukaan kaivaudu syvälle melodian rakennemaailmaan, vaan musiikki on kuin veteen piirretty viiva. Niin, tosiaan vaikealta tuntuu eikä kuulija välttämättä oikein pääse perille soittajien ajatusmaailmasta.
Peruslähtökohdiltaan tämä levy on täynnä äänekästä melua ja rankkoja freejazzille omaperäisiä koukeroita. Välillä soittoon löytyy hieman seesteisempiä alueita, missä rakentuu myös melodista pohjaa tavallisen kaavan mukaan. Tämmöistä se kokeileva musiikki on, törmäyspisteitä löytyy siellä täällä, mutta lopullinen määränpää tuntuu kuitenkin löytyvän. (JKi)
Adam Caine: akustiset kitarat ja sähkökitarat, Federico Ughi: rummut
Äänitys: Tedesco Studio, Paramus, NJ joulukuun 18. 2011. Miksaus: Jon Rosenberg. Tuotanto: The Moon. Kannen suunnittelu: charliebyrdstudio.com. Julkaistaan virallisesti 14.3.2014.
1. Good and Evil 7:43
2. Underwater Electrics 4:41
3. Cardboard 5:51
4. Floyd 8:19
5. Primal Scene/Sister Fight 7:18
6. Guadalajara Ra 8:05
7. Dwarf Star 5:15
8. Dawn at the Edge of the Universe 6:45
Kaikki kappaleet ovat the Moon duon säveltämiä