Carletti, Tardito & Giovannini

Kuvat:

24.02.2009 22:00


The Original Triology

Silta Records, SR0804

Kolome komiaa saviapinaa ihmettelee maailman menoa tämän Silta recordsin levykotelon takakannessa eli levynimikkeessä Three is a magic number. Kolome lasisilmäistä, eiku silmälasipäistä apinan jälkeläistä; Marco, Giorgio ja Max ovat saaneet potrettinsa levyvihkon keskelle parilliselle puolelle. Paritonta koristavat Aku Ankka ja pari muuta disneyläistä tai muuta cartoon tuttua. Sovinnaista tai ei naista…

Bändi osottautuu ensi kuulemaa mummemmalta jo kakkosraidallaan, joka ikäänkuin meikäläistä varten on nimiltään a cat in a hat… hauskan irtonaisella, hyväntuulisellä ja melodisellä yksinkertaisuudella, jonka perusränkytys tarttuu helposti päähän. Josko eka raita oli sitten sovinnainen, kolmannen alku on vapaata etsiskelyä. Koputtelua ja onttoon tilaan puhaltelua, kunnes halasnahkainen jazztanssitossu ĺöytää parinsa ja tanssi voi alkaa, Siis jazztanssi…

Kitara lupsuttelee tukkoista rytmiään, pasuuna venyttää nuotteja, jotka irtoavat mukaan kivasti läpsähdellen ja sakspiippu niiskuttaa jotain tuttua melodian pätkää.. elämä se kuin silkkiä vaan, siis olotilana ei tuttuna sävelmänä. Sittenpä seestytäänkin melkein kahdeksaksi minuutiksi… olo on hieman kuin katselisi oksanreikiä kesämökin ulkohuussissa. Tämä relaa ja tyhjentää muunkin kuin peräpään.

Rauhallisen seesteinä kitarplämpyttelynä alkaa myös euraava raita, josta muotoutuu ensimmäisen minuutin jälkeen kunnon riitasointuiset vuoropuhelut soitinten kesken. Jo vain, kun kutosraitakin jatkaa samaa riitasoinnitusta ja kamelin liikkeellelähtömaiskutusta… ääh.
Jälleen askelletaan reippaammin, ikäänkuin simoissa olevalla ontuvalla norsulla… Ohhoh… nyt livahti ohitse kyllä ihan selvästi A-juna… liekö Harlemiin… no juostaan kiinni ja katsotaan, sillä tahtilaji on aikamoisen laiskaa…

Mutta kannatti,sillä nyt jossain 168. kadulla soi Cicimicio Blues ihan oikean kaavan mukaan. Puhallinten sekoillessa sopivan sievasti kukerrellen kuin teeret aikoinaan pihakoivuissa . Voihan Berlusconi!

Toka viimeinen on tutunoloinen (?) Aquarela Do Brasil nätin hellästi käsitellen ja viimeraidalla tuuttaillaan jäähyväiset saapasmaan sekasoitolle. Messevän nautittavasti, rytmikkään retvakkaasti. Josko koko levy olisi ollut tällaista tyrärytkettä olisin liputtanut täydet pisteet ja ylimääräisen papukaijamerkin. Nyt muutaman biisin hidastempoisuus pisti insuliinit tiukille ja unihiekkaa silmiin. Eli pitkästyttävää… Mutta toisaalta koko levyllinen ammattimaisesti soitettua; hyvää tuulta.

Mitteepä tuota enempee retostammaan, ku kerran haaskaaki olj’… (OR)

Marco Tardito; clarinet, bassclarinet, altosax, Giorgio Giovannini; trombone, Max Carleti; guitar

01. Saga Of Harrison Crabfeathers 6:26
02. A Cat In A Hat 3:38
03. Freedom Jazz Dance 3:28
04. Te Voglio Bene Assaje 7:58
05. Like Lulu 5:44
06. Lettera Da Sado 1:58
07. Giocata 3:08
08. Take The ”A” Train 7:01
09. Ciciomicio Blues 3:40
10. Aquarela Do Brasil 7:03

Takaisin

Artikkeli luettu 574 kertaa

Translate »