Alttosaksofonisti Tim Berne on työskennellyt jazzmusiikin alueella jo vuosikymmeniä. Snakeoil on hänen ensimmäinen ECM-äänite yhtyeen johtajana, vaikka hän on ollut mukana rivisoittajana aikaisemmin mm. Michael Formanekin ECM-levytyksissä. Tällä uudella äänitteellä hänellä on ympärillään eräänlainen “kamarimusiikki ryhmä”, jossa on kuitenkin takana jossain määrin ryhdikästä voimaa, kuten hän itse on asian ilmaissut. Tim Berne on työstänyt ja valmistellut kaksi vuotta levyn sisältöä ennen äänitystä ja hän saa yhtyeen toimimaan rehevästi. Soitto kulkee kokonaisvaltaisesti ja nautittavasti. Tim johdattelee yhtyettään tukevasti selkeällä alttosaksofonin täyteläisellä ja johdonmukaisella äänellä, jossa on ripaus rehevää ja runsasta improvisoinnin makua kurkkusointuineen ja lennokkaine hyppäyksineen ja irtiottoineen.
Matt Mitchell juoksuttaa pianoa laaja-alaisesti, mutta samalla hieman salamyhkäisen hämärästi. Hän jakaa varsin väkeviä ja osaltaan koviakin sointukuvioita luoden hyvän taustan ja sille virikkeellisen kaikupohjan. Se sopii luontevasti Timin heittäytyessä välillä reilun ponnekkaaseen ja räväkkään puhaltamiseen. Oscar Noriega saa klarineteillaan maanläheisen tunnelman ja Ches Smith tahdittaa täsmällisen tietoisesti rumpujaan, congaa ja gongeja. Yhtyeen kokoonpano on aika erikoinen ja epätavallinen varsinaisen basson puuttuessa kokonaan. Tällä yhdistelmällä Berne sanoo pyrkineensä löytämään musiikilliset rajapinnat ja ajatukset läheisiksi kuulijalle. Enpä menisi sanomaan, että näin on, paremminkin mielestäni tulos on rakenteellisesti sangen monimutkainen.
Soitosta havaitsee selvästi, että herrat ovat saaneet kuitenkin varsin vapaat tavat toimia omia ratojaan. Tuntuu välillä siltä, että kappaleita ei ole sävelletty ollenkaan, vaan jokainen lähtee vaistonvaraisesti improvisoimaan. Soitosta hersyää paikoitellen selkeä avantgardistinen tunnelma. Tämä tulee voimakkaasti esille Scanners kappaleessa, missä Tim laskettelee rahvaanomaisesti vyöryvän rajapinnan. Oscar Noriega alkaa hakea vastauksia näiltä reuna-alueilta työntäen uhmakkaasti bassoklarinetilla omat rakenteelliset liitoskohdat, joita tuntuvat löytyvän, mutta ei kovin helposti kuulijalle.
Timin puhallus on samalla voimakkaan suoraviivaista ja toisaalta hajanaista, hän tekee paljon työtä ja löytää altostaan hienoja yksittäisiä sointuja, mitkä ryöppyävät ilmoille säkenöiden. Näistä kuullaan hyvää otosta Spare Parts kappaleessa, missä Timin pitkässä soolossa kulmikkaat hyökkäykset luovat laavan lailla vyöryvää kuumaa tulimassaa ympärilleen. Kappale sisältää muutenkin monisärmäistä vaihtelevuutta, kuviot muuttuvat nopeasti sävellajista toiseen. Puhallus ei kuitenkaan katkea missään vaiheessa, vaan myötäilee virkaatekevän sanansaattajan lailla kappaleen alusta loppuun. Näin vapaan ilmaisun ja kollektiivisen sekoilun ystävät saavat varmasti luonnikasta mietittävää, kun taas puhtaan svengin ystävät katoavat seinän taakse piiloon.
Mielestäni Tim Berne on taitava sävelletyn ja improvisoidun soiton yhdistelijä. Tällainen integroitu musiikillinen seikkailu tuntuu toimivan tyylikkään saumattomasti. Toisilta saattaa mielenrauha horjua ja yöunet mennä, mutta freen ystävät porskuttavat menemään suurella antaumuksella. Hyvä rosoinen meininki. (JKi)
Tim Berne: alttosaksofoni, Oscar Noriega: klarinetti ja bassoklarinetti, Matt Mitchell: piano, Ches Smith: rummut, perkussiot
Äänitys: James A. Farber, Fernando Lodeiro, Avatar Studios, New York, tammikuu 2011. Tuotanto: Manfred Eicher. Kannen suunnittelu: Sascha Kleis. Kansikuvat: Tim Berne. Sisälehtisen kuvat: John Rogers, Robert Lewis (muotokuva). Julkaistu: 2012.
- Simple City (Tim Berne) 13:56
- Scanners (Tim Berne) 7:21
- Spare Parts (Tim Berne) 14:10
- Yield (Tim Berne / Matt Mitchell) 12:02
- Not Sure (Tim Berne) 8:39
- Spectacle (Tim Berne) 12:02
{youtube}XreeosDoeS8{/youtube}