NEW WORLD RECORDS 80688-2
Arizonasta kotoisin oleva tenorisaksofonisti Tony Malaby edustaa nykyaikaista luovaa post-bop tyylistä progressiivista jazzia. Hän on vaikuttanut vuodesta 1995 alkaen New Yorkissa ja saanut melkoisesti mainetta siellä nykyaikaisen improvisatiivisen musiikin piireissä rivisoittajana työskennellen mm Charlie Hadenin Liberation Orkesterissa. Hän omaa meksikolaisen taustan ja siten espanjalaissävytteiset melodiat ovat kiinteä osa hänen soittoansa. Tony Malaby esitteli Paloma Recio (Uusi Maailma) yhtyeensä ensi kertaa muutama vuosi sitten New Yorkin klubi ympyröissä. Sen jälkeen yhtye on myös keikkaillut ja julkaissut albumeja eri projekteissa, mutta on samalla pitänyt yhtyeen oman linjansa käynnissä. Tämä on heidän debyytti albuminsa omana yhtyeenä. Kappaleista osa on selkeästi suunniteltuja ennakkoon, osa vapaasti ilmaistuja ja soitettuja ja viimeinen, eli 10. raita, “Musica Callada” on tulkinta katalonialaisen Federico Mompou sävellyksestä. Malaby itse kuvaa yhtyeen levyä ” uudeksi musiikiksi, joka on omistettu Iberian niemimaan yli lentävälle enkelille. Sen tekee mahdolliseksi kaikista suuntauksista vapaana, improvisoiden, , hurmioituneella lyyrisellä elastisuudella soittava, taitavista soittajista koostuva kvartetti, Paloma Recio “
Malabyn puhallus on täsmällisen selkeätä heti ensimmäisestä raidasta “Obambo” alkaen. Se kuulostaa voimakkaan täyteläiseltä ja hän pyrkii saamaan torvesta irti sen koko laajan skaalan. Monderin kitara ja Opsvikin basso johdattelevat ja säestävät rytmiä mukaansa tempaavasti. “Lucedes” taas on hidas ja kaunis kappale, missä basson runollisen hartaat äänet luovat loistavan taustan rikkaalle harmonialle. Raidalla kolme “Alechinsky” tulee selkeästi esille yhtyeen jäsenten vehkeily ja jäsentymättömyys, tuntuu kuin kaikki soittaisivat omaa juttuaan, mutta silti siitä tunkeutuu suorastaan läpi se yhteinen laaja-alainen tunteen palo, mikä lentää kohti yhteistä päämäärää. Aika merkillinen tunne, jota on vaikea ymmärtää. Se ei varmasti mene kaikkien kaaliin, sillä kuitenkin siitä tuntuu puuttuvan selkeä kaava ja melodia, mikä yhdistäisi soiton kuulijan tajuntaan.
Tämä on vahvasti free voittoinen levy, jossa mennään sinne minne tykätään. Jos osa raidoista on sävellettyjä, niin ei ne ainakaan siltä kuullosta, sillä mielestäni levyllä mennään eteenpäin täysin improvisoidun kaavan mukaan. Malabyn soittamisessa on Albert Aylermaista puhaltamisen intohimoa, mutta hän on selvästi hienostuneempi ja lyyrisempi. Aylerin raaka eläimellinen puhallus puuttuu, vaikka tulee välillä hetkittäin hyvinkin voimakkaasti esille kappaleessa “Loud Dove”, mikä tuntuu kiihkossaan kiehuvan yli kattilan reunojen. Malabyn taiteellinen uuden tyylin ilmaisutapa tuntuu sopivan hyvin yhteen muiden soittajien kanssa. Soitto kulkee välillä saumattomasti yhteen, mutta välillä vahvasti sinkoillen sinne tänne, kuuntelijan jäädessä miettimään missä mennään. Ei se silti häiritse, vaan mielestäni jopa lisää levyn kiinnostavuutta. Tämä on jotensakin uudenaikaista, äänivallia tavoittelevaa, merkillisen jännittävää ja rohkeata musiikillista ilmaisua. (JKi)
Tony Malaby, tenorisaksofoni; Ben Monder, sähkökitara; Eivind Opsvik, basso; Nasheet Waits, rummut
Äänitys: kesäkuun 22. ja 23. 2008, Sear Studio NYC, Andy Taub. Digitaalinen masterointi: Paul Zinman, SoundByte Productions, NYC. Kannen kuva: Just Loomis, Feathers and Eye. Suunnittelu: Bob Defrin. Tuotanto: Mark Helias. Julkaistu huhtikuun 16. 2009.
- Obambo 5:04
- Lucedes 4:36
- Alechinsky 10:06
- Hidden 4:14
- B oludos 2:51
- Puppets 2:19
- Sonoita 5:46
- Loud Dove 12:07
- Third Mystery 7:38
- Musica Callada 3:07