Wadada Leo Smith & TUMO

Kuvat:

03.07.2013 18:51


TUM Records TUM CD 037-2

Occupy The World

TUM Records, TUM CD 037-2

Kaikkihan tietävät, että korttipöydässä ventti eli 21 oli kova sana. Niin nytkin, kun TUM Recordsin synnyttämä TUMO orkesteri tuossa vahvuudessa modernisoi jazzmaailman säveliä yhdessä legendaarisen trumpetisti Wadada Leo Smithin kansssa.

TUMOn kokoonpanossa löytyy erittäin kovan kotimaisen muusikkoarsenaalin lisäksi ripaus pohjoismaista väriä täydentämässä kokonaisuutta. Ensimmäisen kerran TUMO eli Todella Uuden Musiikin Orkesteri esiintyi TUMfesteilla 2012 Helsingissä Smithin johdolla. Kyseessä ei ole mikään kiinteä ja raamitettu kokoonpano, vaan yhteisö, jonka jäsenillä on kiinnostus luovaan improvisoituun musiikkiin.

Wadada Leo Smith (s.1941) tuli tunnetuksi yhtenä Chicagolaisen AACM:n jäsenenä 1960 – 70 -lukujen taitteessa. Yhdistys oli tuolloin yksi tärkeimmistä toimijoista avant gard ja free jazzin saralla. 1960 -luvun lopulla Smith muodosti Creative Construction Companyn yhdessä saksofonisti Anthony Braxtonin ja viulisti Leroy Jenkinsin kanssa, mutta 1970 -luvun alkupuolesta lähtien hän on esiintynyt ja levyttänyt omilla kokoonpanoillaan. Tätä nykyä hän johtaa pääasiallisesti neljää kokoonpanoa: The Golden Quartet, Mbira, Organic ja Silver Orchestra.

Itse levypari on massiivisen järisyttävä kokonaisuus. Lyhin kappalekin kestää liki 16 minuuttia pisimmän hipoessa 34 minuuttia. Ei siis mitään kevyenkaplakkaa annostusta vaan mahtipontista ja runsasta tarjoilua. Tarjoilua, joka aukeaa entistä monitahoisemmin ja paremmin useamman kuuntelukerran myötä. Vasta silloin improvisaatinen joukkuepeli näyttää parhaan karvansa.

Levyllä on jokaisella soittimella oma roolinsa, milloin harmonisen yhteensoiton, milloin soolo-osuuden puitteissa. Kaikki kuitenkin natsaa erinomaisen makoisasti yhteen. Ei synny minkäänlaista kakofonista sekasortoa, vaan napakan hallittu, jopa pehmeän sopusointuinen kokonaisuus. Kokonaisuus, jossa vapaus, improvisaatio ja tunne maalailevat värikylläisiä sävelkuvia… äänimaailman, jota voinee verrata vaikkapa Pablo Picasson taiteeseen… siihen, jossa nenä on poskella ja toinen silmä takaraivolla. Aistikkaana. Ketään ärsyttämättä.

Soitinarsenaalin moninaisuus avaa monenmakuisia elämyksiä. Harvemmin kuultuja jazzillisia näkökulmiakin. Osin sotketaan nykymusiikkia, klassista, jazzia… niin soittajissa, soittimissa kuin itse musiikissakin. Hienot yksityiskohdat saavat jopa ne usein mainitut hiirulaiset juoksemaan pitkin selkärankaa.

Smith ”varastaa” koko levyn säveltäjänä itse oikeutetusti soolotilaa kaikilla muilla raidoilta paitsi kolmannella. Tämä ei tarkoita itsevaltaisuutta ja omakeskeisyyttä, sillä TUM pääsee esittämään parasta osaamistaan kaikilla raidoilla yltäkyllin.

Levyn ykköspuolen aloittaa melankolissävyinen Queen Hatshepsut… pyrameetein ja Etykpin maan mytologiaan pohjautuen. Onneksi impron iloittelu ja avant gardismin elävä syke muuttavat tilanteen välillä vivahteikkaammaksi. Kappale koettelee vienon hiljaisuuden ja räjähtävän voiman rajoja. Vienoutta pulppuavasta harpusta brassin ja rumpaleiden räjähdykseen…

Kakkosraidan The Bell -2 alkaa harvatahtisella rumpuläjäyksillä… Smithin trumpetti lurittaa taustan lintuviidakon päälle. Vaidetaan aihepiiri jonnekin muualle. Mielikuvituksen piirtämään kohtaan. Ei minnekään. TUMO käyttää arsenaaliaan laidasta laitaan. Kauniisti. Rumasti. Hiljaa. Kovaa… soolot ja tyylivaihtelut kaikenkarvaisine kimurantteineen lisäävät mielenkiintoa. Avant gardismi kukkii…

Kolmosrailla soi Mount Kilimanjaro, jossa Smithin amerikkalainen luottobasisti John Lindberg soittaa uskomattoman upean soolo-osuuden ja vuoropuhelun TUMOn kanssa. Harvemmin kuultua todellista herkkua!

Raidalla on huomitavaa myös rumpu-percussio-osaston massiivinen rytmimatto kulloisenkin tilanteen mukaan.

Toinen levypuolisko pitää sisällään vain kaksi kappaletta, yhteensä yli 58 minuuttia.

Ensimmäinen niistä on Crossing On A Southern Road (A Memorial For Marion Brown). Jotenkin matelevan skitsoa… tavallaan hautovan tuskastuttavaakin, mutta monigenren sisältävä teos, jossa sisältö vaihtelee ikäänkuin useamman eri orkesterin soittosuoritteisiin. Väkevää, mutta kuulijaa henkisesti ja melkeinpä fyysisesti sitovaa… mielenkiintoista rauhoittumista saksofonisti Brownin sielulle. Tai sitten tylsyyttä, johon ei oikein saa otetta… päättäkää itse.

Kakksolevyn toinen raita edustaa kapinaa… kansannousua hallitusta, poliisia, mediaa, vallassaolevia vastaan… Smithin kunnianhimoinen puolituntinen, jossa edetään taas hitaasti. Luodaan jännitteitä. Kokoonnutaan mielenosoituksiin. Uhoa. Väkivaltaa. Kadotaan ”maan alle” agitoimaan….

Ideologia purkautuu välillä koko TUMOn massiiviseen purkaukseen. Musiikillinen kontrastipinta vaihtelee vienosta violasta täyteen yli kahdenkymmenen instrumentin pauhuun… kansannousuun?

Smithin trumpetti vaatii elämää, tasa-arvoa, vapautta, laillisuutta ja oikeutta. Avant gardisminen jumaluusoppi piiskaa aatetta kasaan. Improvisaatio vyöryy kooten että samalla tuhoten ajatusmaailmaa. Sitä tavoitetta, joka vaihtelee ajassa, paikassa ja ihmisissä… kaikki hetkellinen voitto muuttuu kuitenkin tulevassa vääräksi ja tuhoksi. Maailmanpyörä pyörii omaan, ennakolta laskemattomaan tahtiinsa…

Onpa Wadada Leo Smithin ajatusmaailma mikä tahansa, niin TUMO suoriutuu tästä levyn kokonaisurakasta erinomaisen hienolla tasolla. Ja miksei suoriutuisi, sillä orkesterissa soittaa useita maailmanluokan artisteja. Sellaisia, jotka nousisivat paljon nykyistä korkeampiin sfääreihin ellei passissa lukisi FI.

Nostan TUMOn suurista kokoonpanoista kotimaisen avant gardisen ja vapaan jazzin ykköskokoonpanoksi. Samalla kumarran TUMin Petri Haussilan suuntaan siitä kokonaisvaltaisesta työstä, jota hän on tehnyt kyseisen jazzin saralla maassamme.

Tämä TUM Recordsin tupla-cd ei ole kiireelliselle, ulkokullaisten kliseitten ihmisille tarkoitettua kevythöpinää, vaan tämä on tarkoitettu niille, joilla on aikaa ja mielenkiintoa vapaalle avant gardismiselle ajattelumallille. Mieltä syventyä normeista poikkeavaan musiikkimaailmaa. Siis kaikessa rauhassa, kuunteluun syventyen ja nautinnollisia makupaloja nauttien.

Levykotelon kansikuva on otos Leena Luostarisen öljyvärityöstä Sade. Kotelon sisältämä booklet on selkeä ja asiapitoinen. Ainoa miinus, ettei sitä saa irti kotelosta erikseen luettavaksi.

Loppusuositukseni, nyt surrealisti Salvador Dalimaisesti maalaillen – Mikäli pidätte unikuvamaisesta utopiasta, kauneuden ja kauheuden sekasikiöstä, josta kasvaa yhtäaikaa riettaus, rakkaus, suvaitsevaisuus ja hallusinaatio, on tämä levy juuri teitä varten.

Kuunnelkaa ihmeessä! (OR)

 Wadada Leo Smith conductor, trumpet (soloist 01, 02, 04 and 05)

Verneri Pohjola trumpet and electronics; Jari Hongisto trombone; Kalle Hassinen horn; Kenneth Ojutkangas tuba; Juhani Aaltonen flute, alto flute, bass flute and piccolo; Fredrik Ljungqvist tenor and sopranino saxophones, clarinet and bass clarinet; Mikko Innanen alto, soprano and baritone saxophones; Seppo Kantonen piano; Iro Haarla harp; Mikko Iivanainen electric guitar; Kalle Kalima electric guitar; Veli Kujala quarter-tone accordion; Terhi Pylkkänen violin; Niels Thorkild Levinsen violin; Barbora Hilpo viola; Iida-Vilhelmiina Laine cello; Ulf Krokfors double bass; John Lindberg double bass; Janne Tuomi drums and marimba; Mika Kallio drums; Stefan Pasborg drums

Recorded by Nikopetri Paakkunainen and Esa Santonen at Studio MI, Finnish Broadcasting Company (YLE) in Helsinki, Finland, on February 19-21.2012

Mixed by NikoPetri Paakkunainen, Esa Santonen and Henrik Otto Donner at Studio MI, Finnish Broadcasting Company (YLE)

Mastered by Henrik Otto Donner and Janne Malén at DER in Tammisaari, Finland

Produced by Petri Haussila

CD 1

1. Queen Hatshepsut 17:13

2. The Bell -2 15:57

3. Mount Kilimanjaro 20:52

CD 2

4. Crossing On A Southern Road 25:11

5. Occypy The World For Life, Liberty and Justice 33:29

Takaisin

Artikkeli luettu 1107 kertaa

Translate »