Yellowjackets

Kuvat:

06.03.2019 10:55


Yellowjackets: Raising Our Voices

Raising Our Voices

Mack Avenue, MAC1137

Siitä on runsaat neljäkymmentä vuotta kun kitaristi  Robben Ford  sai levytyssopimuksen,  jonka täyttääkseen hänen oli kasattava bändi. Sessio ja levy toteutuivat ja jokseenkin pian miehistöpäätti pysyäyhdessäja muodostaa pysyvn bändin. Alkuvuodet olivat kohtalaisen ankeita. Bändin.jäsenten määrätietoisesta ja pitkäjännitteisestätyöskentelytavasta kertoo mm. se, ettäYellowjackets-nimikkeen alla heti alusta asti toiminut bändi sai ensimmäisen levysopimuksensa vasta kolmisen vuoden väännön jälkeen. 

Lopulta yritys palkittiin. Silläloppu onkin niin sanotusti historiaa (tässä mikäpä makaaberein tapa hyödyntää ikivanhaa klisettä) ainakin mitäYellowjacketsin kaupalliseen menestykseen tulee. Menestys kasvoi heti ensilevystälähtien ja bändin lihavimmat vuodet kestivät noin vuosikymmenen verran. Nyt, reilun neljän vuosikymmenen jälkeen, albumeita on kertynyt pari tusinaa. Keikkailu on puolestaan menestysvuosien jälkeen rauhoittunut melkoisesti, mutta bändi kiertääedelleenkin eri maanosissa.

Bändilläon ikääsiis suurin piirtein saman verran kuin Kauniit ja rohkeat TV-sarjalla. Niinpäei ole mikään ihme, ettämiehitys on vuosien saatossa muuttunut useaan kertaan. Alkuperäisjäsenistä tällähetkellä (ja levyllä) on mukana ainoastaan säveltäjäja kosketinsoittaja Russell Ferrante.

Robben Ford hylkäsi bändin suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Hän halusi keskittyäsoolouraansa, josta ainakin jossain vaiheessa odotettiin jopa enemmän kuin mitä sittemmin on toteutunut. Eipä nimittäin ole miehen nimeä viime vuosina paljon alan julkaisuissa näkynyt.Yhtä ja toista sekä monenlaista musiikkia hän kuitenkin on suoltanut ilmoillle mm. Miles Davisin ja Joni Mitchellin sekä monien muiden maineikkaiden muusikoiden kanssa. 

Jos Fordin lista entisistäkanssamuusikoista on hieno, niin Yellowjacket-saksofonisti Bob Mintzerpanee monin verroin- varsinkin määrällisesti –  paremmaksi. Jääköön lista, tai osa siitä, kuitenkin pois tästäjutusta ettei siitätule pelkkä jättipitkä nimiluettelo.

Mintzer liittyi Yellowjacketsiin vuonna 1991 ja oli mukana heti kättelyssäGreenhouse-albumilla. Kauan on siis Mintzerkin jaksanut näitäkuvioita vääntää.

Ohjelmistoa ovat melko tasapuolisesti kynäilleet levylle kasaan Ferrante, Mintzer ja basisti Dane Alderson. Tyylillisesti kaikkien sävellykset sopivat tähän samaan keittoon kenties hieman liiankin hyvin erottumatta sen kummemmin toinen toisistaan.

Koko levyn suuri ellei peräti paras valopilkku on Luciana Souza. Sekä laulajana ettäsäveltäjänä. Brasiliassa varttuneen ja Berkleestä”musiikkitieteilijänä”valmistuneen Souzan ominta musiikkia ovat bossa nova ja jazz. Muihin genreisiin kuuluvat työt toki kiinnostavat myös ja niinpähän on työskennellyt paljon mm. klassisen puolen orkestereiden kanssa. Hän on myös Grammy-voittaja. (Herbie HancockRiver: The Joni Letters-albumin päälaulusolistin rooli, 2007). 

Laulajana Souza iskee suoraan sydämiin. Ja sen voi havaita heti avausraidalla Man Facing North.  Upeata, kaunissointista ja tunteikasta laulua, vahvasti säväyttävä pitkä unisono-osuus basson kanssa ja letkeälatinomeininki rytmipuolella. Samankaltainen vokaalitaiturointi jatkuu avausraidan jälkeen Ferranten kauniissa ja melodisessa balladissa Mutuality. Ferrante soittaa myös hienostuneen pianosoolon.

Quietja Solitudeovat levyn kaksi Souzan sävellystä. Molemmat hienoa laatutyötäja ne erottuvat selvästi edukseen albumin muusta musiikkimassasta. Souza on siis paljon muutakin kuin pelkästään sykähdyttävälaulaja: myös hyvin varteenotettava säveltäjä.

Suosionsa huippuvuosina Yellowjackets pehmensi ja kaupallisti jazziaan niin perusteellisen kasikytlukulaisesti ajan hengessäja viljeli funk-vaikutteita soitossaan. Tuloksena oli sisäsiistiä Grammy-tasoista viihdettä, varsinaista puhtojazzia, jota kuuntelemalla jotkut pitivät itseään kovinakin jazzdiggareina.

Ajan hengessäbändi liikkuu myös tällä vuosikymmenellä. Kevytjuoma Yellowjackets-Kola syntyy nykyisten trendien kautta ja niinpätämäjoukkio latistaa miedosti jazzpitoista musaansa latino-rytmien ja hitaahkojen melodiabiisien avulla. Joopa joo. Että sellaista pintahiottua, särmätöntä jatsiva. (Jazzia?) Ilman Luciana Souzaa ja ja hänen loisteliasta panostaan levyllä  Raising Our Voices  olisi paljon ankeampi kokonaisuus. (TV)

Russell Ferrrante: piano ja koskettimet, Bob Mintzer: saksofonit ja EWI, William Kennedy: rummut, Dane Alderson: basso, erikoisvieraanaan Luciana Souza: laulaja.

Äänitys: Rich Breen, Sphere Studios –N, Hollywood, CA. Miksaus: ja masterointi: Rich Breen, Dogmatic Studios, Burbank, CA. Julkaisuvuosi: 1918. Valokuvat: Anna Webber. Design: RajNaik. Tuottajat: Yellowjackets. Tuotantojohtaja: Jeff Neben, toiminnallinen tuottaja: GretchenValade.

01. Man Facing North (Ferrante, Mintzer, Kennedy, Haslip)
02. Mutuality (Ferrante)
03. Everyone Else Is Taken (Ferrante)
04. Equador (Mintzer)
05. Strange Time (Mintzer)
06. Emerge (Alderson)
07. Timelime (Ferrante)
08. Quiet (Luciana Souza) 
09. Divert (Alderson)
10. Brotherly (Alderson)
11. Swing With It (Mintzer)
12. In Search Of (Ferrante)
13. Solitude (Souza)

Takaisin

Artikkeli luettu 115 kertaa

Translate »