Äsken edesmennyt Jaakko Tahkolahti kertoi radiohaastattelussaan piipahtaneensa kerran yhtyeläisten “kortteerissa”.
Paikalla oli Eero Raittinen, joka sängyllään lepäillen totesi “Tahkikselle”: “Tässä näet koko suomalaisen rockmuusikon alennustilan.”
Kun tenorisaksofonisti Dexter Gordon tuli kesällä 1971 esiintymään pariksi päiväksi Vaasan kesätapahtumaan, hänelle saatiin järjestetyksi majoitus erään opiskelija-asuntolan saunan takkahuoneeseen. Hän kuittasi järjestäjien anteeksipyynnöt vaatimattomasta “luukusta” sanomalla: “Onhan täällä sentään lätsälleni naula.”
Vuoden 1982 Porin jazzien päätähtenä olleelle klarinetisti Benny Goodmanille ei kelvannut edes Juhana Herttuan sviitti. Siitä puuttui ilmastointi. Korvaavista vaihtoehdoista “swingin kuningas” taisi pitää eniten Jyrki Kankaan merenrantamökistä kalastus-, saunomis- ja uintimahdollisuuksineen.
Kirjassa “Tanssorkesteri Dallapé – suomijazzin legenda 1925-2010” (Tikka & Tamminen, SKS 2011) trumpetisti Tauno Kukko ja basisti Eero Lauresalo muistelevat “on the road”- oloja 1930-luvulla:
– Orkesteri esiintyi joillain kiertueilla jopa valkoisissa frakeissa, jotka puettiin päälle majapaikkaan saavuttua. Se oli tavallisesti jokin ankea tanssilava tai seurojentalo, mitä varten soittajistolla oli mukana myös telttavuoteet patjoineen. Sosiaalitilat ja käymälät olivat joskus siinä kunnossa, että mietittiin, joutuuko housut likaamaan sisältä vai päältä.
Myös lontoolainen tenorisaksofonisti ja jazzklubin omistaja Ronnie Scott (1927-1996) tapasi kuvailla juonnoissaan kokemuksiaan keikka- ja kiertuemuusikkona. Tarinoissa oli tiettyä värikkyyttä ja liioittelua jazzvitsien tapaan.
Kerran oli yöpymispaikka kuulemma ollut niin siivoton, että asiakkaita oli käsketty pyyhkimään jalkansa huolella, ennen kuin he menevät ulko-ovesta pihalle.
Toisen kerran soitto oli ollut niin hiljaisella paikkakunnalla, ettei siellä arveltu keikan jälkeen olenvan minkäänlaista kiinnostavaa rentoutumispaikkaa. Mutta musikantit kysyivät kuitenkin taksiasemalta neuvoa. Eräs kuski lupasikin viedä heidät paikkaan, josta ei jännitystä puuttuisi. Perillä se osoittautuii pieneksi alueeksi joen rannalla, jossa oli näkyvä kyltti “Private property, NO FISHING!”.
Tapio Rautavaara harmitteli joskus:”Oma koti kullan kallis, matkustajakoti vielä kalliimpi.”
Eräs kotimainen viiden soittajan ryhmä yöpyi kerran vaatimattoman matkakodin yhdessä huoneessa. Sosiaalitilana oli yhteisvessa käytävällä.
Tiettyä glamouria majapaikassa kuitenkin havaittiin. Huoneessa oli pieni pesuallas, jonka yläpuolella oli isokokoinen pahville tekstattu ohjeistus “ÄLKÄÄ KUSKO LAVOIREEN!!!”