Archie Shepp – avantgardea ja politiikkaa

Kuvat:

22.08.2018 13:54


Archie Shepp (© lev radin / Shutterstock.com)

Tultaessa 1960-luvulle jazzin suunnannäyttäjistä tärkeimmät olivat Miles Davis ja John Coltrane. Vielä pidemmälle vapaamman muotokielen etsinnässä menivät  avantgardistit, pianisti Cecil Taylor, altistit Ornette Coleman ja Eric Dolphy, trumpetisti Don Cherry ja tenoristit Albert Ayler, Pharoah Sanders ja Archie Shepp (s.1936).

Soittimena tenorisaksofonin moni-ilmeisyys antoi mahdollisuuksia kuvata artistien näkymyksiä vaikkapa syrjinnästä, politiikasta, uskonnosta ja mystiikasta. Ja musiikkina ”free” sopi erilaisiin kannanottoihin. Archie Shepp haki juurensa afrikkalaisesta musiikista ja taidettaan hän kutsui ilmaisulla ”black music”.

Shepp on tunnettu paitsi muusikkona, kriitikkona ja puhujana myös runoilevana kirjailijana ja lausujana.

Hän opiskeli aluksi pianoa ja klarinettia, myöhemmin soittimeksi alttosaksofonin jälkeen tuli tenori.
Hän etsi musiikissaan emotionaalista voimaa, tunnelatautumia. Niiden kehittelyssä, erityisesti konserttioloissa, hän saattoi ensin käyttää kauankin kaoottiselta vaikuttavia sävelryöppyjä, ”akustista teatteria”.

Artie Shepp aloitti r&b-muusikkona ja soitti silloin trumpetisti Lee Morganin kanssa samassa yhtyeessä. Kuuluisuuteen hän nousi 1960 pianisti Cecil Taylorin ryhmässä ja myöhemmin hän soitti trumpetistien Bill Dixonin ja Don Cherryn kanssa ja levytti yhdessä John Coltranen kumppanina. Coltranen kanssa 1965 hän teki Neuvostoliiton kiertueen.

Jo kesällä 1962 Shepp oli konsertoinut Suomessakin yhtyeellään New York Contemporary Five. Hänen ”black power”-soittoaan kuultiin silloin Helsingin Soutustadionilla tilaisuudessa, joka oli osa kaupungissa järjestettyä kansainvälistä nuorison varjofestivaalia.

Myöhemmällä iällään Artie Shepp on siirtynyt musiikissaan viihteelliseen suuntaan – jopa laulamaan iskelmiä –  ja keskittynyt enemmän kirjalliseen toimintaan. Hänen näytelmänsä ”The Communist” sai ensi-illan New Yorkissa 1965. Hän on toiminut myös opettajana, mm. Massachusettsin yliopistossa.

Tasokkaita johdantoja 1960-luvun avantgarde-jazziin ovat lukuisten levytysten ohella mm. kirjat ”Black Music” (LeRoi Jones, MacGibbon)) ja ”Black Talk (Ben Sidran, DaCapo).

Takaisin
Translate »