Kun Ben Pollackin orkesteri oli hajonnut 1934, suuri osa soittajista päätti pysyä yhdessä ja jatkaa omana ryhmänään. He perustivat 1935 osuuskunnan, jonka keulamieheksi ja musiikilliseksi johtajaksi valittiin yksimielisesti saksofonisti Gil Rodin. Muodolliseksi orkesterinjohtajaksi (“frontman” tai “titular leader”) kiinnitettiin Bing Crosbyn nuorempi vokalistiveli, Bob (1913-1993).
Neljätoistajäseninen Bob Crosby Orchestra soitti dixielandohjelmistoa svengaavaavana bigband-musiikkina, mitä täydensivät Crosbyn tulkinnat romanttisista balladeista. Suosikkilistoissa se ylsi lähes Benny Goodmanin ja Artie Shawn orkesterien tasolle. Sen ydinryhmä oli kotoisin New Orleansista ja siinä oli aikansa parhaita solisteja: mm. trumpetistit Yank Lawson ja Billy Butterfield, klarinetistit Matty Matlock ja Irving Fazola, tenorisaksofonisti Eddie Miller, pianisti Bob Zurke sekä mainiot “rytmittäjät” basisti Bob Haggart ja rumpali Ray Bauduc.
Haggart (basso ja vihellys) ja Bauduc levyttivät 1938 duona menestyshitin “Big Noise from Winnetka”, ja erityisen suosion sai orkesterista koottu oktetti, Bob Cats. Se soitti vetävää ja vapautunutta New Orleans-perinnejazzia ja ennakoi 1940-luvulla bebopin vastapainoksi syntynyttä “trad boomia”.
Bob Crosbyn orkesteri lopetti toimintansa 1942, mutta “bobcatit” soittivat sen jälkeen vielä eri tilaisuuksissa, ja entinen kapellimestarikin oli usein mukana. Kun miljonääri ja tuottaja Dick Gibson alkoi Coloradossa järjestää yksityisiä jazzjuhlia 1960-luvun lopulla, vakioesiintyjiä oli taas Bobin orkesterin “veljesryhmä”. Sitä tosin markkinointiin uljaalla nimellä “World’s Greatest Jazz Band”, jonka muusikot kuitenkin vaihtoivat nasevampaan “Lawson-Haggart Jazzband”. Se piti Bob Crosbyn orkesterin perinnettä yllä aina 1970-luvulle.
– Yksi jazzin historian mielenkiintoisimmista kirjoista on englantilaistrumpetisti John Chiltonin “Stomp Off, Let’s Go! – The Story of Bob Crosby’s Bob Cats and Big Band” (1983).