Chelsea Bridge 

Kuvat:

27.10.2019 15:44


James McNeil Whistler: Nocturne Blue and Slver - Chelsea

Lontoon Tate galleriassa on impressionistinen öljymaalaus ”Sinisen ja kullan nocturne”. Sen tekijä on James McNeil Whistler (1834-1903), joka musiikkitermein halusi korostaa teostensa abstraktisuutta. Hän maalasi useitakin ”nocturneja”,  ja mm. teoksen ”Valkoinen sinfonia”. Thames-joki siltoinen illan hämyssä oli eräs hänen suosikkiaiheitaan.

Kun Billy Strayhorn, Duke Ellingtonin läheinen työtoveri, kävi Euroopassa opiskelemassa länsimaista musiikkia 1930-luvulla, hän näki Lontoossa Whistlerin ”Siltanokturnin”, joka teki häneen suuren vaikutuksen.

Vuonna 1940 Yhdysvaltain Teosto (ASCAP) ja maan radioasemat joutuivat riitoihin esityskorvauksista ASCAP:n säveltäjille. Tuloksettomat neuvottelut saivat säveltäjäliiton kieltämään vuoden 1941 alussa radioasemia soittamasta jäsentensä musiikkia. Duke Ellington, Cole Porter ja George Gershwin olivat nyt radion ulottumattomissa. Billy Stayhorn liittoon kuulumattomana ryhtyi silloin tekemään orkesterille uutta ohjelmistoa. Teokset kuten ”Take the ’A’-Train”, ”Chelsea Bridge”, ”Passion Flower” ja ”Rain Check” levytettiin nopeasti – ”A-Trainista” tuli jopa uusi Ellingtonin ”tunnari”.

Whistlerin Strayhornia kiehtonut siltamaalaus siirtyi säveltäjän impressionistiseksi tyylinäytteeksi, jolle tämä antoi nimen ”Chelsea Bridge”. Siinä on ranskalaisten mestareiden Debussyn ja Ravelin vaikutteita.

Chelsea on Länsi-Lontoon vauras kaupunginosa, tunnettu mm. King’s Road-kadusta. Thamesin ylittävää Chelsean siltaa kuvataiteilija Whistler ei tiettävästi koskaan ollut kuitenkaan maalannut, vaan Strayhornin lumonnut taulu esitti lähistöllä olevaa Battersean siltaa.

– Ellingtonin orkesteri pianistinaan Billy Stayhorn levytti taidokkaan sävelmaalauksen joulukuussa 1941 solistinaan tenorisaksifonisti Ben Webster. ”Chelsea Bridge” säilyikin sittemmin Websterin ohjelmistossa, ja eräs vaikuttava tulkinta on hänen ja baritonisti Gerry Mulliganin versio vuodelta 1959.

Takaisin
Translate »