Humph, trad-jazzin britti-ikoni oli nimittäin kasvattanut soittajistoaan ja muuttanut tyyliään modernimpaan suuntaan. Se ei tosin silloin ollut “mainstreamia” kummempaa. Kuutisenkymmentä vuotta kestänyt jazzmiehen levytysura oli uuden etsimistä loppuun saakka, mistä on näyte hänen viimeisimmän kokoonpanonsa cd, vuoden 2006 “Cornucopia” (CLG CD 044).
{youtube}uLqpDa4KdM4{/youtube}
Humphrey Lyttleton And His Jazz Band At The Breacon Jazz Festival 2007
Se oli aikaa, jolloin jazzin “traddarit” ja “bopparit” olivat Englannissa sotajalalla. Perinnejazzin kannattajia oli enemmistö ja heillä oli omat menopaikkansa, kuuluisin osoitteessa 100 Oxford Street Lontoo. Nuoret modernistit, New Yorkin 52. kadulla soittavien värillisten “jazzin kapinallisten” innoittamina perustivat oman yhteisönsä, Club Elevenin. Sen soittajistoon kuuluivat mm. saksofonistit John Dankworth ja Ronnie Scott, jonka aloitteesta perustettiin myöhemmin maailman jazzklubien tunnetuimpiin kuuluva Ronnie Scott’s.
Charles Richard John “Digby” Fairweather jatkaa jazzin saralla esikuvansa Humphrey Lytteltonin jalanjälkiä. Vuonna 1946 syntynyt Digby on monipuolinen trumpetisti, johtaa omaa yhtyettään “Half Dozen”, joka äänestettiin 2005 Britannian suosituimmaksi pikkuyhtyeeksi, radiopersoona, järjestöihminen, kirjailija ja kouluttaja.
Ennen ammattimuusikoksi ryhtymistään hän opiskeli kirjastonhoitajaksi. Hän ideoi ja käynnisti 1989 kansallisen jazzarkiston (National Jazz Archive, www.nationaljazzarchive.co.uk). Moneen kertaan palkittu Digby tekee nyt myös yhteistyötä pop-legenda Paul Jonesin kanssa. Brittiläisen “Jazz-Oscarin”, British Jazz Award-palkintoa on jaettu kuusi vuotta, ja Digby Fairweather’s Half Dozen on voittanut sen viidesti, viimeksi 2010.
Digby teki pitkän uran BBC:n jazztoimittajana, ja nyt hänen nykyohjelmiaan voi kuunnella netissä UKJR:n kautta (www.ukjazzradio.com).
Hänen soittotapansa on hupaisa: hän sijoittaa trumpetin suukappaleen huulien oikeaan alareunaan. Digby oli nuoruudessaan kuullut, että hänen suuret esikuvansa, jenkkipuhaltajat Ruby Braff ja Wild Bill Davison soittivat juuri sellaisella “ansatsilla”. Soittaessaan kerran yhdessä Wild Billin kanssa tämä oli kuitenkin ihmetellyt ja kauhistellut Digbyn huuliotetta ja kommentoinut: “That’s the damndest thing I’ve ever seen!” Siihen Digby: “But you’re one of the reasons.”- Digby Fairweatherin musiikillisten tyylien kehitys on tiivistettynä kuultavissa edustavalla cd:llä “35 Not Out!” (RCR003), jonka raidat on valittu lähinnä hänen omien kokoonpanojensa tekemiltä levyiltä. Avausraita vuodelta 1972 on reipasta dixielandia ja sen nimi on osuvasti Digbyn pyrkimyksiä kuvaava “There’ll be some changes made”.
{youtube}28E2WVCdT9s{/youtube}