”I was born in 1956 at the Newport festival”, totesi kerran haastattelijalle Duke Ellington (1899-1974). Tällä hän tarkoitti Rhode Islandin sen vuoden elokuista Newport Jazz Festivaalia. Se oli piristysruiske hänen urallaan joidenkin hiljaisempien vuosien ja orkesterissa tapahtuneiden muutosten jälkeen. Festivaalin kohokohta oli laajamuotoinen teos Diminuendo and Crescendo In Blue, jossa tenoristi Paul Gonsalvesin pitkä soolo villitsi jo poistumassa olevan yleisön. Ellingtonin orkesterista tuli taas jazzmaailman mielenkiinnon kohde.
Suosio toi Ellingtonille myös uutta itseluottamusta ja intoa jatkaa sävellystyötä tuorein kokeiluin. Syyskuussa 1956 hän levytti neliosaisen teoksen A Drum Is A woman, ja seuraavana vuonna valmistui Such Sweet Thunder (The Shakespearean Suite) William Shakespearen näytelmien henkilöhahmoista. Hamletin mielenvikaisuutta kuvaavassa numerossa Madness In Great Ones loistaa trumpetisti Cat Anderson. Toinen upea numero on Romeon ja Julian vuoropuhelu tenoristi Gonsalvesin ja altisti Johnny Hodgesin tulkitsemina. Kesäyön unelman veijari Puckin roolissa kuullaan velmua trumpetisti Clark Terryä.
Mutta 1960 Ellington ja hänen ”oikea kätensä” Billy Staryhorn hämmästyttivät säveltämällä John Steibeckin Sweet Thursday (Torstai on toivoa täynnä)- romaanitapahtumiin löysästi liittyvän sarjan Suite Thursday. Samana vuonna hän siirtyi myös perinteisen klassisen taidemusiikin alueelle. Strayhornin kanssa Duke kirjoitti ja levytti ryhmineen näkemyksensä Pjotr Tshaikovskin (1840-1893) musiikista balettiin Pähkinänsärkijä (Nutcracker Suite) ja Edvard Griegin (1843-1907) sävellyksistä näytelmään Peer Gynt.
Nämä jazzinnokset ovat kuriositeetteja ja herättivät kiivasta keskustelua. Osa kriitikoista ja yleisöstä paheksui Duken kajoamista tunnettuihin klassikkoteoksiin, jotkut taas ylistivät hänen taitoaan hyödyntää ja rikastuttaa niitä orkesterinsa väreillä ja mahdollisuuksilla. Pelättiin myös, että mestarin sävellystyö oli hidastumassa, ja hän tarvitsi uutta levytettävää materiaalia. Ellingtonin tiedettiin toisaalta olevan huumorintajuinen ”trickster”. Näin voi päätellä myös näiden tulkintojen joillekin osille annetuista nimistä kuten ”The Volga Vouty”, ”Sugar Rum Cherry ja ”Arabesque Cookie”. Tämäkin Columbia-yhtiölle tehty LP on kuitenkin aikansa aitoa Dukea, nautittavaa bigband jazzia upeine soolo-osuuksineen.