Kun Count Basien orkesteri Thad Jonesin johtamana esiintyi Pori Jazzissa 1985, sain katsoa lähemmin Freddie Greenin akustista kitaraa. Hän kertoi sen olevan vasta toisen ”Kreivin” vuosiensa aikana. Niitä vuosia oli silloin jo lähes viisikymmentä. Kielien ja otelaudan väliin olisi mahtunut vaikka kämmen, mikä osaksi selittää instrumentin kuuluisaa sointia. Neljä tasaista iskua tahdissa menevästi ja ihailtavalla herkkyydellä soitettuna vaatii oman taitonsa ja tekniikkansa. Green oli siinä mestari, ja hänen komppinsa oli omiaan tekemään Basien rytmiryhmästä yhden jazzin parhaista.
Frederick William ”Freddie” Green (1911-1987), ”Mr. Hold-together”, musikanttien kesken “Pepper” tai vain “Pep” oli itseoppinut muusikko. Vanhempiensa kuoltua hän muutti teini-ikäisenä New Yorkiin. Kykyjenmetsästäjä ja jazzpromoottori John Hammond kuuli Greeniä eräässä yökerhossa ja huomasi kitaristin lahjat. Hammondin mielestä Greenin soittotapa sopisi hyvin Count Basien tyyliin. Vuonna 1937 orkesterin rytmiryhmä täydentyikin kitaristilla. ”The all American rhythm section”, pianisti Basie, basisti Walter Page, rumpali Jo Jones ja Freddie Green, oli orkesterin rytmisen eläytymisen ydin, joka heijastui niin yksittäisten solistien kuin myös eri instrumenttiryhmien soittotavassa.
Greenin ”suoran kompin” salaisuutta ovat ratkoneet mm. Will Mathews, hänen seuraajansa Basien nimellä jatkaneessa orkesterissa ja James Chirillo YouTube-videossa “The Role of Rhythm Guitar In A Big Band”. Greenin itsensä mukaan salaisuus on vain tahdin ykkösen iskeminen oikeaan aikaan. Vuosien mittaan niin Basie kuin Greenkin pelkistivät tyylejään, minkä kuulee esim. vuoden 1957 albumilla ”The Atomic Mr. Basie”. Kitaristin keskikielellä soittamat kolmiääniset soinnut ovat supistuneet jopa vain neljännellä kielellä (D) liikkuvaksi yksiääniseksi kuvioinniksi. Basien konserttien videotallenteissa on lähiotoksia Greenin tavasta ”sammuttaa” muita kieliä, hänen plektrakätensä liikkumisesta ja tavastaan edesauttaa kitaran kuulumista pitämällä sitä sylissä erikoisella tavalla.
Basie-konkarit ovat kertoneet huvittavia juttuja, miten jekkuilemalla ja sabotoimallakin orkesterin komppikitaristi saatiin luopumaan vahvistinlaitekokeiluistaan. Freddie Greenin harvat kitarasoolot ovat tavallisesti rytmikkäitä sointuiskuja (”The Elder”). Ainakin yksi 16-tahtinen ”single string”-soolo on kappaleessa Ain’t misbehavin’ levyllä Count Basie Swings, Joe Williams Sings. Edellä mainitulla Atomic-levyllä uralla Lil’ Darling-teeman esittelyssä on sitten se jäljittelemätön kitara-arpeggio.