Duke muokkasi kappaleitaan uransa aikana moneen kertaan, ja hänen viimeisin versionsa tuosta menestysmelodiasta on syyskuulta 1973. Sen sanoittaja oli Irving Mills, ja ikivihreää laulua ovat tulkinneet monet muutkin orkesterit, yhtyeet, instrumentalistit ja laulajat.
Tänään tulee kuluneeksi 110 vuotta Herttuan syntymästä. – Toukokuun 25. päivänä 1974 levisi uutistoimistojen STT-Reuter-AFP välittäminä tieto hänen kuolemastaan. Lyhyen uutisen lopussa mainittiin: “Duke Ellington oli mm. Vaasa Jazz Clubin kunniajäsen.” Koska asian todenperäisyyttä joskus kysytään, kerrottakoon vielä kerran tapahtumien kulku.
Uumajan jazzjuhlien pääesiintyjä lokakuussa 1973 oli Duke Ellingtonin orkesteri. Suomea edusti muuten festivaaleilla silloin DDT. Jazzkerhon hallituksessa syntyi idea lähteä kutsumaan Ellington ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Lokakuun 27. päivän aamuna astui laivaan kerhon iskuryhmä, silloinen puheenjohtaja, paikallisen valtalehden freelance-toimittaja sekä -valokuvaaja. Puheenjohtajalla oli mukanaan englanninkielinen ote päätöksen sisältävästä kokouksen pöytäkirjasta ja jo valmiiksi kirjoitettu jäsenkortti. Mikäli tehtävä onnistuisi, siitä repäistäisiin iso juttu lehteen.
Matkat Uumaja festareille olivat silloin vielä helppo toteuttaa. Lauttaliikenne oli säännöllistä, matkaliput edullisia, ja tunnelman kohottajana oli “tax free”. Ns. “toimintatonni” oli kyllä tarpeellinen, vaikka “tax-free” saikin matkustajan kuvittelemaan reissun olevan edullisen.Verovapauteen liittyy tunnetusti vaaratekijöitä, jotka olivat tehdä tyhjäksi myös jazzretkueen hienon hankkeen. Puheenjohtaja onnistui kyllä pääsemään Herttuan luo konserttien väliajalla ja esittämään asian nimikirjoitusten jonottajien ohi vilauttamalla turvamiehille dokumentteja. Dukea asia kiinnosti. Tulisihan hänestä näin todennäköisesti maailman pohjoisin kunniajäsen jazzkerhoissa. Jäsenkortti oikeutti hänet pääsemään myös Vaasa Jazz Clubin maksullisiin tilaisuuksiin ilmaiseksi. Duke suostui kunniajäsenyyteen pohdittuaan asiaa lyhyen tovin. Päätöksen teossa häntä näytti avittavan myös puheenjohtajan omavaltaisesti antama lupaus: Duke olisi vapautettu myös konsertti- ja jamipaikkojen eteispalvelumaksuista.
Lähetystön muut jäsenet olivat vetäytyneet Uumajaan saavuttuamme hotellihuoneeseensa hetkeksi levähtämään ennen Ellingtonin konsertin alkua. He heräsivät kuitenkin vasta seuraavana aamuna, mutta ehtivät paluulautalle Vaasaan. Duke oli tosin silloin jo lähtenyt Uumajasta Tukholmaan. Suunniteltua juttua ei näin ollen repäistykään. Lehden kulttuuritoimituksen esimies taisi kyllä repiä jotakin… Seinäjokinen Terho Kemppi oli matkalla oman lehtensä edustajana, ja kiitos hänelle saamastani ikimuistoisesta valokuvasta. Hän kertoi sen ottamisen olleen hankalaa: Duken kiertuejärjestäjät ja avustajat suojelivat isäntäänsä tehokkaasti.
“What good is melody/what good is music/if it ain’t possessing something sweet.
No, it ain’t the melody/and it ain’t the music. There is something else that makes this tune complete.”
” It don’t mean a thing if it ain’t got that swing. Doa-doa …
It don’t mean a thing all you got to do is sing. Doa-doa …
It makes no difference if it’s sweet or hot.
Just give that rhythm every (little) thing you’ve got.
It don’t mean a thing if it ain’t got that swing. Doa-doa …
It Don’t Mean a Thing (If It Ain’t Got That Swing) – 1943
{youtube}o8qGa4Yh2qs{/youtube}
Ella Fitzgerald – It Don’t Mean a thing (If it ain’t got that swing) [1974]
{youtube}lMFIejZgJSM{/youtube}