Jazzin historiassa hänet on lähes unohdettu, koska hän ei ollut merkittävä solisti. Mutta hänen ansiostaan uusi rytmimusiikki sai huomattavasti tilaa tanssiorkesterien ohjelmistoissa 1920-luvulla.
Goldkette oli mm. Moskovan konservatorion kasvatti, ja Chicagossa asuvat sukulaiset vakuuttivat Jeanin menestyvän Amerikassa konserttipianistina. Näin ei kuitenkaan käynyt. Mutta nuorukainen suuntasi kiinnostuksensa uudessa kotikaupungissaan ajan uutuustanssiin, foxtrotiin ja siinä soitettuihin improvisoituihin sooloihin. Vaikutteita ei tarvinnut etsiä kaukaa, sillä etelä-Chicagon tanssipaikoissa soittivat New Orleansista muuttaneet värilliset jazzin mestarit King Oliverista lähtien.
Chicagolainen maineikas orkesterinjohtaja Edgar Benson oli huomannut Goldketten lahjat, palkkasi tämän apulaisekseen ja lähetti hänet 1920-luvun alussa Detroitiin toisen orkesterinsa kapellimestariksi. Vauraan “Motor Cityn” Athletic Club alkoi kerätä yhä enemmän uuden tanssimusiikin kuuntelijoita, ja rikkaat autotehtailijat päättivät rakentaa loisteliaan Book-Cadillac hotellin upeine tanssisaleineen. Benson ei halunnut jättää Chicagon varmoja tulolähteitään, ja niinpä Jean Goldkettelle tarjottiin houkutteleva työ molemmissa Detroitin tanssipaikoissa.
Goldkette ei ollut varsinainen jazzpianisti, mutta oli sitäkin tehokkaampi organisaattori ja uusien kykyjen löytäjä. Vuosina 1924-29 hänen palkkalistallaan oli peräti 20 orkesteria ja hän omisti useita tanssipaviljonkeja, kuuluisin näistä Graystone Ballroom Detroitissa.
{youtube}YHQeM8QjWNM{/youtube}
Värillisten Fletcher Hendersonin ja Duke Ellingtonin orkestereissa kauan soittanut kornetisti Rex Stewart toteaa muistelmissaan Goldketten ykkösorkesterin olleen ensimmäinen valkoinen iso orkesteri ja Hendersoniakin parempi. Goldkettellä oli hyviä sovittajia ja varaa palkata ensiluokkaisia muusikoita. Hänen soittajistoonsa kuuluivat mm. Bix Beiderbecke, Frankie Trumbauer, Joe Venuti, Eddie Lang ja veljekset Jimmy ja Tommy Dorsey.
Jean Goldkettellä oli myös viihdealan yritys, ja hän auttoi muitakin orkestereita maineeseen. Näistä kuuluisimpia olivat McKinney’s Cotton Pickers ja Casa Loma Orchestra. Mutta sitten tuli takaisku. “King of Jazz”, Paul Whiteman tarjosi 1927 paremman palkan Goldketten nimimuusikoille, ja ensimmäisen valkoisen big bandin taru alkoi lamakauden myötä olla lopussa.
Myöhemmin Goldkette toimi tosin vielä managerina, jätti jazzin ja alkoi esiintyä klassisen musiikin pianistina. Perustipa hän American Symphony Orchestran, joka konsertoi Carnegie Hallissakin. – Jean Goldketten kuuluisin orkesteri, Victor Recording Orchestra teki myös joitain levyjä, joista mielenkiintoisin on “Clementine”. Siinä kuullaan Bix Beiderbeckeä viimeisen kerran Goldketten solistina.
{youtube}7yS4hMNDLZw{/youtube}
Ansioistaan viihdeteollisuudessa Jean Goldkette nimitettiin 1950-luvulla uusia kykyjä kannustavan National Actors Foundation-säätiön presidentiksi. Hän muutti 1961 Kalifornian Santa Barbaraan, jossa hän kuoli seuraavana vuonna.