Kun Atlantic-yhtiö julkaisi 1963 albumin ”Interaction, The Art Farmer Quartet Featuring Jim Hall”, kitaristit ja kamarijazzista kiinnostuneet huomasivat Jim Hallin kehittäneen omaleimaisen tyylin. Sekin pohjautui Charlie Christianin perinteelle, mutta se poikkesi lyyrisyydessään muiden 1950-luvulla huipulle nousseiden sähkökitaristien soittotavoista. Flyygelitorvea kvartetissa puhaltava Farmer oli valinnut hienon soittokumppanin.
Pari vuotta yhdessä soittanut kvartetti konsertoi Helsingissa 1964, ja kolme vuotta myöhemmin kitaristi kävi täällä uudelleen, nyt Guitar Workshop-yhtyeen jäsenenä. Hänen musiikkiinsa oli jotenkin tuttua jo rumpali Chico Hamiltonin vuosien 1955-1956 kvintetin äänitteistä ja helsinkiläiskitaristi Herbert Katzin musiikkiliikkeeseen tuoreena hankituista Jim Hallin EP-levyistä ”Modest Jazz Trio”. Hamiltonin kvintetistä Hall siirtyi monipuhaltaja Jimmy Giuffren erikoiseen trioon, jossa basisti myöhemmin korvattiin venttiilipasunisti Bob Brookmeyerilla.
Mutta maaliskuussa 1962 Jim Hall nousi todella jazzeliittiin. Silloin tenoristi Sonny Rollins kokosi studioon kvartetin äänittämään, äskettäin taas uudelleen julkaistun albumin ”The Bridge”. Tätä oli edeltänyt Rollinsin parin vuoden esiintymis- ja levytystauko jatko-opiskeluineen ja ”woodshedding”-puhalteluineen New York Cityn Williamsburg-sillalla (!).
Jimmy Hallin monipuolisuus on kuulunut mm. Ella Fitzgeraldin Euroopan konserteissa 1960 ja maailmankiertueilla JATP-ryhmässä sekä yhteistyössä alttosaksofonistien Lee Konitzin ja Paul Desmondin sekä pianisti Bill Evansin kanssa. Hän on ollut myös kysytty opettaja (mm. Lenox School of Jazz) sekä tehnyt uraa myös sovittajana ja säveltäjänä.
James Stanley Hall syntyi musikaaliseen perheeseen joulukuussa 1930 Buffalossa, New Yorkin osavaltiossa. Opiskeltuaan aluksi klassista kitaransoittoa yksityisesti ja myöhemmin myös pianoa ja kontrabassoa Cleveland Institute of Music-koulussa hän muutti Los Angelesiin 1955. Länsirannikolla oli silloin virinnyt kiinnostus ”cool-tyyliin”, ja Jimin hillityn pidättyvällä mutta jäntevällä kitarismilla alkoi olla kysyntää. Mutta tarvittaessa hänen soitossaan on myös särmää. Tästä on mainio esimerkki Art Farmerin kvartetin 1964 Half-Note jazzkerhossa äänittämä ”live at the half-note – the art farmer quartet featuring jim hall” (Atlantic 1421). Jim Hallin akustisen kitaran saundiin pyrkivän soiton melodisesti harkittujen, linjakkaiden sävelkulkujen vastapainona kuullaan levyllä myös rytmisesti tehokkaita sointukuviointeja. Jim Hall on tietääkseni edelleen aktiivi kitaramestari.