”Long-hair”-jäykkikset, ”jitterbug”-entusiastit ja ”alligator”-vakoojat

Kuvat:

07.06.2019 17:40


Vapautta ja erilaisuutta

Muusikkotuttaviini kuuluu värikäs joukko eri tyylien edustajia, varttuneita ja nuoria, kokeneita ammattilaisia, innokkaita soitonharrastajia ja kuunhtelijoita. Eräs eläkeläisjousisoittaja pitää kaikenlaisesta musiikista, jazzistakin, mutta joskus ihmettelee, miten sitä oppii soittamaan.

Jazzpedagogi Mark Levine mainitsee oppikirjansa The Jazz Piano Book esipuheessa, että tärkeimmät opettajat ovat oma levykokoelma. Toinen opettaja, pasunisti David Baker  muistuttaa laajassa nuotinnettuja pasuunasooloja käsittelevässä teoksessaan Jazz Styles & Analysis – Trombone: ”During earlier jazz eras most players learned their trade, in part, by playing along with records.” Hän ei vähättele nykyaikaisia akateemisia jazzopintoja, päinvastoin, mutta harmittelee ”playing with records” olevan koulutuksessa enää vain vähäisessä sivuroolissa.

”Kansojen sulatusuunissa”, Yhdysvalloissa, jazzille ominainen poljento, improvisointi ja värillisten ”oral culture”-perinnettä omaksuttiin helpommin kuin vaikkapa meillä. Kekipohjalaisen Aholan emigranttiperheen pojalla Sylvesterillä (1902-1995) oli todennäköisesti suomalaista kansanmusiikkia geeneissään. Radio, varhaiset jazzlevyt ja Bostonin musiikkipiirit suuntasivat kuitenkin hänen kiinnostustaan myös jazziin. Sylvester Aholasta kehittyikin ensiluokkainen ja monipuolinen trumpetisti, joka hallitsi klassisen koulutuksen saaneena myös musiikin muita alueita. Sylvesterin taitoja jazzsolistina hyödynnettiin erityisesti hänen Lontoon vuosinaan 1927-1931.

Jazzintoilijat käyttivät 1930-luvulla sanaa ”longhair” klassisen musiikin soittajista ja harrastajista. ”Jitterbug” viittasi taasen innokkaaseen ja vauhdikkaaseen lindyhoppariin, swingtanssijaan. ”Alligaattorit” olivat värillisten muusikoiden slangissa valkoisia nuoria soittajia, jotka seurasivat heitä soittotilaisuuksiin sekä ahmivat ja vohkivat soittoideoita. Jitterbug- ja alligator-ryhmiin kuuluvat muodostivat tosidiggarijoukon, josta käytettiin nimitystä ”hepcats”. Myöhemmin, 1940-luvulla, he olivat ”hipstereitä”, modernia jazzia kuuntelevia ja sitä ymmärtäviä.

Takaisin
Translate »