Nuoruuden musiikkia palvelutalossakin?

Kuvat: Barrie Taylor / Pixabay

18.09.2019 11:43


Kerran fani - aina fani

Musiikintutkija Suvi Saarikallio on Jyväskylän yliopistossa tutkinut musiikkimakua ja vahvistaa havainnon, että nuoruuden musiikki ja suosikkiartistit pysyvät läpi elämän. Mieltymykset syntyvät 17-24 ikävuosien välillä ja ne voivat liittyä myös muuten voimakkaisiin kokemuksiin. Taiteista musiikki vetoaa vahvimmin tunteisiin. Se on helposti lähestyttävää, sillä rakennetaan omaa identiteettiä, viestitään omaa persoonaa ja se voi sitoa ryhmään. Saarikallion mukaan yhteinen musiikin kuuntelu tuottaa myös yhteisiä tunnelmia ja vireystasoja kaiken ikäisenä.

Eräälle basistille, kirjoittajaa parikymmentä vuotta nuoremmalle, kerroin mieluiten kuuntelevani 1940-1950-lukujen jazzia ja että Bill Haley, Elvis eivätkä liverpoolaiset minua juuri olleet kiinnostaneet. Hän sanoi nuoruutensa mielimusiikin olevan juuri Elvistä ja että hän oli odottanut koululaisena innolla kotiinsa ostettavaa televisiota. Siitä hän voisi joskus nähdä suuren idolinsa. Rokki on edelleen tämän eläkeläisen mielimusiikkia.

Eräs kollegani parikymmentä vuotta sitten oli onnistunut saamaan lipun Olympiastadionin Rolling Stones-konserttiin. Viikonloppuisesta kansainvälisestä kielitieteilijöiden kokouksesta Jyväskylässä hän teki välillä pikatripin Helsinkiin. ”Rollareiden” musiikki oli lumonnut hänet jo lukioaikana.

Hanuristituttavani kävi joskus soittamassa erään palvelutalon  dementiaosastolla. Yleensä musikantin esityksiin ei reagoitu juuri mitenkään, paitsi kun hän vetäisi kurtustaan ”Säkkijärven polkan”. Vanhainkotien ja palvelutalojen musiikkimaisema on kuitenkin vielä melko rauhallinen. Musiikki ei ole ollut niiden asiakaskunnassa niin keskeinen osa arkea kuin nyt.

Tutkija Saarikallio itse uskoo kuuntelevansa Bon Jovin musiikkia vielä 50 vuoden päästäkin. Silloin ehkä katsellaan ja kuunnellaan nostalgisina seinään heijastettuja tämän päivän kuvia ja videoita tai seurataan ajan nuorisomusiikkia kolmiulotteisina hologrammeina.

Takavuosikymmeninä radion Lauantain toivottujen päätöskappaletta odotettiin innolla. Se oli aikansa nuorisolle tarjottu viikottainen rytmipläjäys. Tämän kirjoittajan palvelutalomusiikkia olisivat ehkä silloiset jenkkihitit, Charlie Barnetin orkesterin ”Skyliner” (1944)ja Nat King Colen trion ”Lillette” (1947).

Takaisin
Translate »