Kunnian ensimmäisistä jazzäänitteistä on saanut neworleansilaisten valkoisten muusikoiden kvintetti ODJB, joka 1917 New Yorkissa levytti Victor-yhtiölle kappaleet “Livery Stable Blues” (Barnyard Blues) ja “Dixie Jass Band One-Step” (Original Dixieland One-Step). “Savikiekkoa” myytiin satojatuhansia kappaleita, ja se tarjosi maailmalle tilaisuuden tutustua uuteen, kiehtovaan musiikkiin, jazziin. Alunperin levy-yhtiö oli pyytänyt suosittua kreolilaiskornetisti Freddie Keppardia ryhmineen studioon soittamaan, mutta hän kieltäytyi. Louis Armstrongin veroinen Keppard pelkäsi kilpailijoiden oppivan levyltä hänen tyylinsä (“They’ll steal my stuff.”)
ODJB:ssä soittivat levytyksen aikoina italialaissyntyinen Dominic James “Nick” LaRocca (1889-1960) kornettia ja trumpettia, Larry Shields klarinettia, Eddie Edwards pasuunaa, Henry Ragas pianoa ja Tony Sbarbaro (Spargo) rumpuja. Yhtyeen musiikki oli tosin kollektiivista soitantaa, mutta sen rytminen ote oli kulmikasta ja hiomatonta sekä ragtimen tapaan tasapaksua. Se suosi erialaisia sirkusefektejä ja matki eri eläinten ääniä (“Tiger Rag” ja erityisesti “Livery Stable Blues”).
ODJB:n jäsenet väittivät ja ylpeilivät soittavansa “puhdasta” jazzia ja olevansa vain korvakuulopelimanneja. He myös kielsivät saaneensa vaikutteita New Orleansin mustilta musikanteilta, mikä ei todistettavasti pidä paikkaansa. “Aitoa” jazzia soittavana yhtyenä se tunnettiin New Yorkin suositussa yökerhossa Paradise nimellä “Dixie Jasz Band”, mutta pian klubin valomainoksessa luki “The Original Dixieland Band – Creators of Jazz”.
Menestyksensä kannustamana ODJB lähti keväällä 1919 pariksi vuodeksi Englantiin, jossa se oli erittäin suosittu mm. varieteekiertueilla ja malli sikäläisille tanssiorkestereille. Erikoisin esiintyminen viisikolla oli yksityiskeikka kuningas Yrjö V:lle ja hänen seurueelleen. ODJB hajosi 1925, mutta se koottiin levytystä varten vielä 1936. Lopputulos ei ollut enää merkittävä – osatekijänä lienee puhaltajien ryhmään lisätty saksofoni.
Nick LaRoccan merkitystä jazzille ei kannata kuitenkaan unohtaa. ODJB:n varhaisista levyistä imi vaikutteita mm. kornetisti Bix Beiderbecke. Kvintetin soittamat ja osin säveltämätkin kappaleet ovat edelleen klassisen jazzin perusohjelmistoa: “At the Jazz Band Ball”, “Fidgety Feet”, “Clarinet Marmalade”, “Jazz Me Blues” ja “Sensation Rag”. Ne liittyivät kiinteästi “jazz-age” aikakauteen, jota kirjallisuudessa on värikkäästi kuvannut yhdysvaltalainen F. Scott Fitzgerald.