Pianisti Clarence Williams levytti Okeh-merkille 1927 Washboard Five yhtyeellään kappaleen “Cushion Foot Stomp”, jossa pesulauta korvaa rummut. Siinä lienee myös ensimmäisiä äänitettyjä lautasooloja (Floyd Casey).
Pesulautaa käytettiin 1920-luvulla syntyneessä “kotikutoisessa” perinnejazzissa ja sitä soittivat erilaiset washboard-yhtyeet. Niiden instrumetteina saattoivat lisäksi olla vaikkapa jug (puhallettava “rytmipullo” tai ruukku, kotitekoinen yksikielinen basso, kampa, kazoo, huuliharppu ja banjo). Musiikista käytettiin nimitystä skiffle, jonka kaupallinen läpimurto alkoi Englannissa 1956 ja oli Chris Barberin yhtyeen kitaristi-banjistin Lonnie Doneganin ansiota. Skifflessä yhdistyvät amerikkalainen kansanmusiikki ja brittiläisen music-hall-perinne.
Eräässä levy-yhtiössä ajatteliin sanalla “washboard” olevan jopa markkina-arvoa nostalgisten mielikuvien herättäjänä. Niinpä Louis Armstrongin studioyhtyeen varhaisia levyjä myytiin myös kokoonpanona “Louis Armstrong and His Washboard Beaters”, vaikka pyykkilautaa ei äänityksissä kukaan naputellut tai raapinut.
Laudan käsittely on hupaisaa seurattavaa, ja sen monipuolisesta soittotekniikkaasta on ohjeita netissä. Instrumenttiin näkee joskus lisätyn erilaisia härveleitä ja rakkineita. Sekin kuuluisi tarvittaessa sinfoniaorkestereiden lyömäsoittajien työkaluihin, joita käytetään joskus efekteinä viihdemusiikissa. – Leroy Andersonin teoksessa “Sandpaper Ballet” lyömäsoitinryhmä joutuu taiteilemaan jopa hiekkapaperilla. Tampereen kaupunginorkesterin viihdekonsertissa yksi ryhmän soittajista pyysi kerran ennen kappaleen aloitusta oboistia puhaltamaan a:n papereiden “virittämiseksi”. Samainen muusikko oli joutunut kerran myös hakkaamaan Remington-kirjoituskonetta. Sitä tarvittiin eräässä toisessa Andersonin sävellyksessä.