Sen merkitys laajeni 1930-luvun Yhdysvaltain suuren laman aikana. Matalakasvuisen puuvillan poiminta selkä kyyryssä on kovaa työtä. “Great Depresissionin” vallitessa tuotteen hinta oli myös kovin alhaalla.
“Low cotton” vuodelta 1933 blueslaulaja Josh Whiten tulkintana on riipaiseva. Aivan toisenlainen on taas keväällä 1939 Pariisissa tehty äänite. Silloin Duke Ellington orkestereineen oli Euroopan kiertueella, jo sodan varjossa. Silloin se vieraili Ruotsissakin.
Pariisissa poiketessa jotkut sen muusikoista ehtivät levyttää paikallisten artistien kanssa. Silloin syntyi aivan toisenlainen “Low cotton”. Huhtikuun 5. päivänä kokoontui studioon kvartetti, jonka nimellisenä johtajana oli kornetisti Rex Stewart (Rex Stewart and His Feetwarmers), ja yhtyeen muut muusikot olivat klarinetisti Barney Bigard, basisti Billy Taylor sekä kitaristi Django Reinhardt.
Se äänitti neljä kappaletta. “Low cottonin” lisäksi vahalle tallentuivat “Montmartre” (“Django’s jump”), “Finesse” (“Night wind”) ja “Solid old man” (“Solid rock”). Ne ovat mestarillisia “kamarijazzin” helmiä, joista pitävät varmasti kaikki hyvän musiikin ystävät – nekin, joille jazz on vain banaalia ja kovaäänistä melumusiikkia. Niissä on blues-virettä nivoutuneena tyylikkäästi sen ajan moderniin “mainstreamiin”. Muusikot innoittavat toisiaan kiintoisien ideoiden jatkamisessa ja kehittelyssä. Kappaleiden päättyessä kuuntelija kokee saaneensa kiehtovan elämyksen. Äänitteet pysyivät kauan harvinaisuuksina – vinyylinä niitä ei tietääkseni ole koskaan julkaistu. Mutta nyt tämä musiikki on onneksi ainakin YouTubessa.
Nuottikuva, transkriptio, Djangon kitarasoolosta (nuotinnos: Gunther Schuller) antaa vain kalpean kuvan taiturin akustisen soiton vivahteista, melodiakuluista ja sointuajattelusta.
Yhtä kornetisti Stewartin monista tavaramerkeistä, puoliventtiilitekniikkaa kuulee jo kappaleen kahden tahdin johdantosoolossa.
Klarinetisti Bigardin ilmeikäs, alarekisteriä suosiva sointi oli myös merkittävä väri Ellingtonin orkesterin silloisessa väripaletissa.
Yhdellä tämän session uralla kuulee myös tarkkaa vispiläkomppia. Rumpali on sillä hetkellä puhaltimensa hetkeksi sivuun laittanut Barney Bigard.