Red Norvo – ”Mr Swing”

Kuvat: William P. Gottlieb

06.09.2019 09:34


Red Norvo

”Norvo is among the very best artists jazz has had to offer”, kirjoittaa Gunther Schuller arvostetussa teoksessaan The Swing Era (Oxford University Press, 1989). Hän oli jazzin ensimmäisiä ksylofonin ja sen sukulaisoittimien taitajia – omaleimainen virtuoosi.

Kenneth Norville ”Red” Norvo (1908-1999) kiinnostui musiikista lapsena ja sai opetusta pianonsoitossa. Hänen ensimmäinen oma soittimensa oli marimba, jonka hän hankki myytyään lemmikkiponinsa. Norvo aloitti muuusikon uransa Chicagossa 1925 Collegians-yhtyeessä ja perusti sittemmin oman marimba-combon. Hänet palkattiin Chicagon radio-orkesteriin, mistä hän siirtyi 1931 kapellimestari Paul Whitemanin suosittuun suurorkesteriin. Sen laulusolistina oli Mildred Bailey, jonka kanssa Norvo avioitui. Pariskunta perusti 1936 oman orkesterin  – ”Mr. and Mrs. Swing”, jonka modernit sovitukset teki Eddie Sauter.

Vuosina 1935-1944 Red Norvo esiintyi usein New Yorkin 52. jazzkadun (”The Street that Never Slept”, ”Street”) Famous Door-yökerhossa. Hänen uusiksi tuttavikseen tulivat pian myös kadun nuoret modernistit Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. Norvo järjesti kesäkuussa 1945 levytyksen Comet-merkille, jossa nämä ”bopin kauhukakarat” soittivat yhdessä  vanhemman polven muusikoiden mukana (mm. Norvo, vibrafoni, Teddy Wilson, piano ja Slam Stewart, basso). Vanhempi ja uudempi tyyli sulautuivat onnistuneesti esim. kappaleissa Get Happy ja Slam Slam Blues.

Vuonna 1943 Red Norvo oli valinnut vibrafonin pääsoittimekseen ja aloittanut pienyhtyekokeilut. Paria vuotta myöhemmin Benny Goodman kiinnitti hänet sekstettiinsä Lionel Hamptonin tilalle. Vuonna 1946 vuorossa oli vuoden pesti Woody Hermanin orkesterissa. Sitten Norvo perusti menestyksekkään trionsa kitaristi Tal Farlowin ja basisti Charlie Mingusin kanssa. Myöhemmin triossa soittivat mm. kitaristi Jimmy Raney ja basisti Red Mitchell. 1950-luvulla hän teki yhteistyötä myös mm. laulajien Frank Sinatran ja Billie Holidayn kanssa.

Red Norvon soitto on teknisesti taitavaa ja kepeän svengaavaa.
Sille on tyypillisiä myös vibraatoton ”kuiva” sointi toisin kuin aikalaisellaan Hamptonilla.

Norvon uraa uhkasi 1960-luvulla kuuroutuminen, mutta onnistunut leikkaus 1968 poisti tämän ongelman. Näihin aikoihin vibrafonisti siirtyi asumaan Eurooppaan ja esiintyi ahkerasti mm. vanhan ystävänsä Tal Farlowin kanssa sekä osallistui vielä 80-luvulla eri jazzfestivaaleihin ympäri maailmaa.

Takaisin
Translate »