Stompin at the Savoy

Kuvat:

12.03.2009 08:40


Mutta hän oli aloittanut ammattimuusikkona jo vuosikymmentä aikaisemmin, ja hänen levytysuransa ja esiintymisensä jatkuivat aina kuolemaan saakka. Vuodesta 1938 Goodman on tulkinnut menestyksekkäästi myös klassista musiikkia. Hän on levyttänyt mm. Mozartia ja esiintynyt Budapestin jousikvartetin kanssa sekä ollut Chicagon sinfoniaorkesterin solistina. Säveltäjä Bela Bartok teki Goodmanin kanssa yhteistyötä viimeistellessään teostaan ”Contrasts”, ja aikansa modernistit Aaron  Copland ja  Paul  Hindemith omistivat hänelle konserttoja. Benny Goodman oktetteineen kävi Suomessa kaksi kertaa, Helsingissä 1974 ja  Pori Jazzeissa 1982.

Teddy WilsonGoodmanin musiikillisessa kokonaiskuvassa on merkittäviä osa-alueita. Jazzklarinetistina hän on ollut esikuva ja vaikuttaja 1920-luvulta lähtien. Hän popularisoi jazz-mausteisen bigband-tanssimusiikin rytmisellä eloisuudella 1930-luvun puolivälissä ja oli orkestereineen ”swingin” paras markkinoija. Hän oli myös ensimmäinen poistamassa jazzista rotuerottelua, ”Jim Crow”-asennetta. Jo1930-luvulla Goodman oli palkannut ryhmiinsä jäseniksi värilliset pianisti Teddy  Wilsonin  ja  vibrafonisti Lionel  Hamptonin, mikä tasoitti tietä muillekin ”Jim Crown” syrjäyttämille artisteille. Mutta kannattaa myös muistaa hänenä 1950-1960-lukujen PR-työnsä ns. ”kylmän sodan” aikana. Hän teki silloin  pitkiä kansainvälisiä kiertueita liittovaltion tuella.

Muusikot tuntevat myös erilaisen Bennyn. Hänen lahjakkuuteensa ja ammattitaitoonsa on muiden eri alojen huippuartistien tapaan liittynyt niin voimakas omistautuminen työlle, että hänellä oli usein vaikeuksia keskittyä muihin asioihin. Hän oli hajamielinen, mikä on ollut aiheena moniin Lionel Hamptonkaskuihin ja ”backstage”-tarinoihin. Hän oli perfektionisti ja tiukka ”taskmaster”, piiskurimainen kapellimestari, joka tarvittaessa saattoi melkein katseellaan tappaa alaisensa. Siksi muusikot kutsuivat häntä nimellä ”The Ray” (säde). Muita lisä- tai haukkumanimiä olivat mm. ”The King”, ”The Ego”, ”B.G.” ja  ”The Old Man”. Rumpali  Dave  Toughille hän oli ”Benny Badman” ja pianisti Jess  Stacylle ”Shirley Temple”, 1930-luvun suositun ja herttaisen lapsinäyttelijän mukaan.

 

 

Antti SArpila

Antti  Sarpilan aloittaessa viikon kiertuettaan, jolloin hän tarjoaa musiikillisia helmiä 100 vuotta sitten syntyneen Goodmanin uralta, tulee mieleen pari kademielistä juttua Bennystä ja hänen ehkä pahimmasta kilpailijastaan, myös etevästä klarinetistista ja kapellimestarista Artie  Shawsta (Arthur Arschawsky, 1910-2004). Artien kerrotaan sanoneen: ”Benny soittaa vain klarinettia, mutta minä soitan musiikkia.” Benny meni kerran kuuntelemaan Artien uutta kokoonpanoa, ja tanssiessaan orkesterikorokkeen ohitse hän sanoi Artielle: ”Jos käyttäisit silmälaseja, näyttäisit Benny Goodmanilta.” Tähän tuli heti vastaus: ”Joo, ja jos sinä osaisit soittaa klarinettia, sinua kutsuttaisiin Artie Shawksi.”

Scott HamiltonBill  Crow on kirjoittanut mainion opuksen ”Jazz Anecdotes” (Oxford University Press 1990), jossa on kokonainen luku Goodman-tarinoita. Kysyin kerran B.G:n orkesterissa soittaneelta saksofonisti Walt  Lewinskyltä, kuvaavatko ne todella maestron persoonallisuutta ja työtapaa. Vastaus oli: ”Yes, definitely!” Tenoristi Scott  Hamilton muisteli puolestaan Bennyn Porin keikkaa, jolloin tämä määräsi yhtyeensä jäsenet soittamaan tummissa univormuissa rusetit kaulassa kuumassa ja helteisessä säässä johtajan ollessa huolettomasti vapaa-ajan asussaan. Ennen konserttia hän oli kuitenkin hyväksynyt kevyemmän koodin: paikalla olleet muistanevat yhtyeläisten soittaneen ilman takkia ja ”propellia”.

Stompin’ At The Savoy (Benny Goodman Montage)

{youtube}4rifhroClGI{/youtube}

Don’t be that way-Stompin’ at the Savoy – Benny Goodman 1980

{youtube}Jv6rpwJ7bgc{/youtube}

Takaisin
Translate »