Solistivieraana oli silloin viulisti Stephane Grappelli (1908-1997), Django Reinhardtin monivuotinen soittokumppani. Frith Streetillä, Sohossa, Stephanea säesti edustava brittikokoonpano, piano, kontrabasso ja rummut.
Grappelli syntyi Pariisissa ja hänen vanhempansa olivat italialaisia siirtolaisia. Ensimmäiset ansionsa hän tienasi katusoittajana. Hän oli silloin varhaisessa teini-iässä ja alkoi myöhemmin opiskella Pariisin konservatoriossa. Stephane rahoitti opinnot soittamalla mykkäfilmien taustalla milloin pianistina, joskus hanuristina ja saksofonistinakin. Pianosta tulikin hänelle “My Other Love”, ja hän on myös tehnyt saman nimisen levyn pianomusiikkia. Djangon kanssa hän aloitti yhteiset soitot 1934.
Kumppanukset olivat kovin erilaiset. Stephane oli periranskalainen, sivistynyt ja hienostunut, artistiluonteeltaan Djangon vastakohta. Toisen maailmansodan syttyessä heidän tiensä erosivat. Stephane jäi Englantiin kiertueen keskeytyessä, ja Django palasi Ranskaan. Tämän tilalle Stephane sai nuoren brittipianisti George Shearingin. Sodan jälkeen Django ja Stephane soittivat jälleen yhdessä. Djangon kuoltua 1953 Stephane jatkoi uraansa arvostettuna ja kysyttynä taiteilijana aina 1990-luvulle. Hänen kotimaan päämajansa oli monia vuosia hotelli Hiltonin estradi Pariisissa, josta hän teki konserttimatkan mm. Pori Jazzeihin 1994.
Stephane esiintyi Ronnie Scott’s-konsertissa tapansa mukaan nuorekkaana ja ryhdikkäänä kukikkaassa paidassa ja leveälahkeisissa housuissa, joissa oli näyttävä vyö. Hänen esiintymisestään tuli mieleen vanha sirkusratsu, joka areenan haistaessaan latautuu näyttämään parhaansa. Pukuhuoneessa tapasin toisenlaisen Stephanen, köyryselkäisen vanhuksen käärimässä viulua kotelosta ottamaansa punaiseen huiviin. Hän puhui hiljaisella äänellä englantia hauskasti ranskalaisittain korostaen. Huolekkaaseen kysymykseeni jazzin tulevaisuudesta – Englannissa oli silloin punk erittäin suosittua – viulisti vastasi ikimuistoisesti ja olalle taputtaen: “Don’t worry. Jazz will never die.” Hän osoitti huivia ja kertoi sen kuuluneen Djangolle. Tämän leski oli lahjoittanut sen muistoksi Stephanelle. “Se velvoittaa minua jatkamaan yhteistä musiikkiamme.” Sitä hän ehti tehdä pitkään jazzin ja muunkin musiikin huippunimien kanssa.
“Tribute to Stephane Grappelli” on cd, jonka nykyään Porissa asuva georgialainen viulisti Vitali Imereli (Samharadze) on tehnyt yhtyeensä Vitality kanssa. Se on tyylikäs kunnianosoitus ranskalaisen jazzviulismin ensimmäiselle mestarille.
Stephane Grappelli 1961 Makin’ Whoopee
{youtube}Kh9ku8q2sdA{/youtube}
Blue Moon – Stephane Grappelli and Martin Taylor in Australia in 1990. Jon Burr on bass.
{youtube}VhB5qAq7OkI{/youtube}