jälkimmäisen saksofonisti Adam Brenner. Hän erittelee napakasti nuottikuvan avulla tenoristikollegansa Joe Hendersonin sooloa kappaleessa “Una mas” (levytysvuosi 1963).
Mestariviulistimme Heimo Haitto (1925-1999) puolestaan kertoi eräässä tv-haastattelussa soittelevansa päivisin enimmäkseen enää skaaloja, joista hän löysi aina uudelleen kiintoisia haasteita ja uusia näkökulmia. Abersoldin ja Haiton ajatuksissa on paljon yhteistä. Totta tosiaan! Miksi asteikoja pitäisi soittaa ylös tai alas aloittaen toonikasta, perussävelestä? Koulutetuille muusikoille asia ei ole uusi, mutta harrastelija saattaa kokea tutuista intervalleista poiketessaan löytämisen iloa ja jopa huomata edistyvänsä taas askeleen. Seppo Rannikko totesi kerran: “Harjoittelu tekee mestarin” ja jatkoi ” … usein väsyneen mestarin.”
Ruotsalainen kapellimestari ja trumpetisti Thore Ehrling (1912-1994) kirjasi trumpetinsoiton oppikirjaansa mm. ohjeen “ingen dag utan läpptrillar” sekä kehotuksen kuunnella ja soittaa merkittävien muusikoiden nuotinnettuja sooloja. Clark Terry neuvoi puolestaan: “…in constructing a solo, please be sure to make use of time and space…Think once in a while about a man who got famous for the notes he didn’t play…Bill Basie.”
“Siipirikko” trumpetisti Joseph “Wingy” Manone – hän oli menettänyt raitiovaunuonnettomuudessa vasemman kätensä – kertoi viulisti Joe Venuti n (1903-1978) hänelle tekemästä jäynästä. Venuti, jazzin ehkä tunnetuin “prankster”, keppostentekijä, lähetti kerran Wingylle syntymäpäivälahjaksi suuren, juhlavasti käärityn lahjapaketin. Saatuaan sen ajan kanssa ja vaivalla auki, hän löysi lopulta lahjansa, yhden kalvosinnapin. “Siitä on kaksitoista vuotta, ja yhä odotan sitä toista”, kerrotaan Wingyn huokaisseen.
Joe Venuti & Lino Patruno “Sweet Georgia Brown”
{youtube}1YxD_KxPHTE{/youtube}