On arvioitu, että lyhyillä aalloilla viritteli silloin samanaikaisesti kolmisenkymmentä miljoonaa kuuntelijaa kahdeksassakymmenessä maassa. Jazztunti oli jälkimmäinen osa Yhdysvaltojen ulkoministeriön ohjelmaa Music U.S.A. ja lähetykset suunnattiin aluksi Skandinaviaan.
{youtube}Bx2iYyBzDzE{/youtube}
Kun palautetta ja kuunteluraportteja alkoi tulla sitten muualtakin, huomattiin entistä selvemmin ohjelman propaganda-arvo. Elettiin “kylmän sodan” ja rautaesiripun aikaa. Jo marraskuussa 1955 The New York Times-lehden etusivulla oli uutinen otsikoituna kolmella palstalla “United States has secret sonic weapon – jazz!” Jutussa salaisen aseen kärjeksi paljastettiin “a blue note in a minor key”. Ohjelmien tuottajaksi ja kuuluttajaksi valittu Willis Conover sai muutoin vapaat kädet niiden tekemisessä, mutta sisällön piti olla epäpoliittista, vain musiikkiin liittyvää. Willis Conover jäi tavallisille amerikkalaisille lähes tuntemattomaksi, sillä jazztunti ei kuulunut Pohjois-Amerikassa. Mutta Conoverista tuli nopeasti muualla maailmassa, erityisesti Itä-Euroopassa ja Neuvostoliitossa, edistyksellisen nuorisomusiikin julkkis ja tunnetuin yhdysvaltalainen. Hänellä oli 1950-luvun lopussa eri puolella maailmaa jopa 1300 faniklubia, joille lähetettiin kuukausittain vielä erityisiä uutiskirjeitä.
Willis Clark Conover, Jr (1920-1996) opiskeli aluksi opettajaksi eräässä Marylandin seminaarissa. Nuoruuden kiinnostus tieteiskirjallisuuteen ja myöhemmin radioon tiedonvälittäjänä sekä jazzin tuntemus auttoivat hänet saamaan paikan kuuluttajana WTBO-radiossa kotivaltionsa Cumberlandissa. Ulkoministeriön palveluksessa ja The Voice of American (VOA) jazzäänenä hän oli sen jälkeen yli 40 vuotta. Hän tuotti myös Valkoisen talon jazzkonsertit, joista kuuluisin on Duke Ellingtonin 70-vuotis juhlat 1969. Conover oli mukana myös Newportin jazzjuhlien järjestelyissä ja teki myös erilaisia radio- ja tv-ohjelmia. Hänen ansiotaan oli myös rotuerottelusta luopuminen Washington DC:n jazzklubeissa.
Conoverin jazztunti oli erityisen tärkeä musiikinharrastajille maissa, joissa jazz oli kielletty taidemuoto. Vieraillessaan 1950-luvun lopulla Neuvostoliitossa ja itäblokin maissa hän yllättyi saamastaa huomiosta ja vieraanvaraisuudesta sekä kuulemansa jazzin tasosta. Hän oli myös suosittu englannin opettaja kokonaiselle sukupolvelle. Hänen baritonisävytteinen äänensä ja verkkainen mutta luonteva tapansa juontaa ja kertoa kansantajuisesti jazzista oli tunnettavuudessaan vailla vertaa. – Willis Conover soitti ohjelmissaan myös muiden maiden jazzia. Muistelen hänen käyneen Helsingissäkin, jossa äänitettiin Christian Schwindtin yhtyeen tulkinta kansanlaulusta “Tuol’ on mun kultani”.
Ajankohta lienee ollut vuosi 1959 tai 1960. Käviköhän Willis myös “Mäyränkolossa”? Odotan lukijoiltani tarkennuksia.
{youtube}4vyyeSjQFPw{/youtube}
sss