SINISÄVYTTEINEN KATSAUS MENNEESEEN JA VÄHÄN TULEVAANKIN

Kuvat:

26.01.2009 16:00


Menneen vuoden surusanomaa

 Menneen vuoden alkua siivitti suru-uutinen Ike Turnerin menehtymisestä edellisvuoden joulukuussa. Monien mielestä hyvinkin ristiriitainen persoona oli kohtalonsa ansainnut, mutta sitä on turha kiistää, kuinka suuri oli mestarin vaikutus musiikin historiaan – lähtien aina vuoden 1951 levytyksestä ”Rocket 88” ja päätyen Grammy -palkinnon saaneeseen viimeiseen studiolevytykseen ”Risin’ With The Blues”.

Maaliskuussa saatiin suruviesti Kanadan suunnalta, kun sokea blues-rock kitaristi Jeff Healey menehtyi syöpään vain 41-vuotiaana. Vain noin kuukautta ennen kuolemaansa Healey ehti levyttää uuden levyn ”Mess Of Blues”. Tällä viimeiseksi jääneellä albumillaan nimensä mukaisesti Healey teki paluuta sinisävelien pariin muutaman vuoden jazzseikkailujen jälkeen.

Jeff Healey Band: ”How Blue Can You Get”

(8-5-06 Nottoden Blues Festival, Norway)

{youtube}D0mXVmFsbHk{/youtube}

Pekka PohjolaLoppuvuodesta poistui suomalaismuusikoista keskuudestamme pitkänlinjan Wigwam-basisti Pekka Pohjola sekä Kalevala -yhtyeen perustaja Lido Salonen. Pohjola oli myös vuonna 1995 studiossa, kun Kalevala äänitti uutta materiaalia. Hän sai vuoden 2004 Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon.

Vuoden festarit ja levytykset

Kesän suurimmat kotimaiset sinisävytteiset rytmimusiikki -festivaalit luottivat viime vuonna artisteihin, jotka olivat käyneet maassamme jo aiemminkin. Esiintyjälistoilla vilisi tuttuja nimiä: Fabulous Thunderbirds, Delbert McClinton, Duke Robillard, Buckwheat Zydeco, Robert Cray, The Campbell Brothers, Little Feat sekä Santana.

Viime vuonna näki päivänvalon jälleen kerran uusi B.B. King albumi ”One Kind Favor”,B.B. King vaikka jo jonkin aikaa oli huhuttu miehen siirtymisestä viettämään eläkepäiviä. Muutamia muita mainittavan arvosia sinisävytteisiä julkaisuja vuoden aikana olivat Eddy ”The Chieff” Clearwaterin ”West Side Strut”, Buddy Guyn ”Skin Deep”, Joe Louis Walkerin ”Witness To The Blues” ja Roomful Of Bluesin ”Raisin’ A Ruckus”.

Mainitsemisen ansaitsevat myös nämä: The Blind Boys Of Alabama ”Down In New Orleans”, Eric Sardinas ”Eric Sardinas And Big Motor”, The Mannish Boys ”Lowdown Feelin'”, North Mississippi Allstars ”Hernando”, Smokin’ Joe Kubek & Bnois King ”Blood Brother”, Marcia Ball ”Peace, Love & BBQ”, Eric Steckel ”Feels Like Home”, Walter Trout ”The Outsider”, Thorbjorn Risager ”Here I Am”, Eric Gales ” The Story Of My Life”, John Mayer ”Where The Light Is”, Michael Burks ” Iron Man”, Chris Duarte Group ”Vantage Point”, Lil’ Ed And The Blues Imperials ” Full Tilt”, Elvin Bishop ”The Blues Rolls On”, John Lee Hooker Jr. ”All Odds Against Me” ja Gary Moore ”Bad For You Baby”.

Kotimaiselta osastolta esille nostettakoon seuraavat: Jo’ Buddy & Down Home King III ”Whole Lotta Things To Do”, Black River Blues Man & Croackin’ Lizard ”Rat Bone”, The Clay Bay Wolves ”Taken By The Blues”, Bullfrog Brown ”Mother River Delta”, Daddy Giljoteen ”Holy Mail Express”, Honey B. & T-Bones ”Live Vol. 1 – Rockender Tornado Aus Finnland”, Eero Raittinen & The Noisy Kinda Men With Friends & Relatives ”Woodstock”, Honky Tonk Men ”Woodbeat”, Siberian Blues Huskies” ”Hard Case”, Jimmie Lawson ”The Real Deal”, Blue Jam Ribbon ”Miehen Paikka”, Judge Bone & Doc Hill ”Big Bear’s Gate”, Blues Funnel ”Tulenarkaa”, Erja Lyytinen ”Grip Of The Blues”, Doctor’s Order ”Seleccion Grande – 10 Aniversario Reserva”, Messengers ”Messengers” ja J. Karjalainen & Veli-Matti Järvenpää ”Paratiisin Pojat”.

Ehkä moni muukin vuoden aikana ilmestynyt albumi olisi ansainnut maininnan, mutta näin tällä kertaa. Vuoden sinisävytteinen levykin noiden joukosta saattaa löytyä – ainakin moni on melko korkealla vuoden levyä valittaessa.

Merkkipäiviä ja onnitteluita

Viime vuodelta on myös mainittava kaksi merkittävää vuosipäivää bluesin ilosanomaa levittävien medioiden keskuudesta.

Ensimmäisenä haluan onnitella Blues-Finland.com verkkojulkaisua, jota päätoimittaja Pasi Tuominen on kaksi vuotta avustajakaarteineen ansiokkaasti luotsannut. Pienen kohderyhmän verkkojulkaisu on paikkansa ansainnut.

Toisena haluan lausua lämpimät onnittelut viime syksynä 40 -vuoden ikään ehtineelle Blues News -lehdelle ja sen koko tekijätiimille. Kyseinen julkaisu on tehnyt ensiarvoisen tärkeää työtä nykyisen päätoimittaja Pete Hoppulan ja monien muiden avustajien panostuksella sinisävytteisen rytmimusiikin tunnetuksi tekemisessä.

Erityiskiitos menee vielä Albertinkadulle Helsinkiin Fennica Records -levyliikkeelle, joka saavutti 30 -vuoden merkkipaalun samassa yhteydessä Blues Newsin kanssa järjestetyssä 70 -vuotisjuhlakavalkadissa viime syksynä Gloria -kulttuuriareenassa. Erkka Kettusen johdolla Fennica Recordsin asiansa tunteva levymyyntipiste on ollut myös tuttu näky blues -tapahtumissa useamman vuoden ajan.

Kuluvan vuoden kujeet

Festivaalivuosi on jo käynnissä kuumimmillaan ja samaan aikaan kesän suurimmat sinisävytteiset rytmimusiikkitapahtumat neuvottelevat mahdollisista ulkolaisista artistikiinnityksistä. Tässä vaiheessa onkin aiheellista sohaista muurahaispesää ja heittää ilmaan mahdollisia täkyjä tulevalle kesälle. Se kenellä on budjetissa varaa, vetää pidemmän korren suurista nimistä neuvoteltaessa, mutta toisaalta – mielipiteitä ja makuja on monia.

Eräs mielenkiintoisimmista nimistä lienee, juuri äskettäin uuden ja järjestyksessään seitsemännen albuminsa ”Already Free” julkaissut, nuori slide-kitaristi Derek Trucks. Omaa yhtyettään johtava Trucks on myös tätä nykyä The Allman Brothers Bandin vakiokitaristi yhdessä Warren Haynesin kanssa. Yhtyeen toisen rumpusetin takaa löytyy Derekin setä Butch Trucks. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta The Allman Brothers Bandin perustamisesta ja sen ensimmäinen Suomen vierailu on antanut odottaa näihin päiviin saakka. Sen verran on kuitenkin aikaa vierähtänyt, että uusi sukupolvi on astunut esiin ja The Allman Brothers Bandin sijaan katse on suunnattava The Derek Trucks Bandin tai Warren Haynesin johtaman Gov’t Mulen suuntaan.

Derek Trucks Band: Key To The Highway

{youtube}MmgKEPVPyF0{/youtube}

Englantilainen Jeff Beck on Eric Claptonin ja Jimmy Pagen ohella yksi The Yardbirds -kitaristeista. Beck vieraili Eric Claptonin Crossroads Guitar Festival -tapahtumassa vuosina 2004 ja 2007. Tätä nykyä Beckin yhtyeessä soittavat rumpali Vinnie Colaiuta, keyboardisti Jason Rebello sekä basisti Tal Wilkenfeld. Colaiutan pitkäaikainen työnantaja oli edesmennyt Frank Zappa ja naisnäkökulmaa edustava – vasta 23 -vuotias – australialainen Wilkenfeld julkaisi ensimmäisen oman soolo albuminsa ”Transformation” vuonna 2006.
Äskettäin Beckin yhtyeeltä on julkaistu vuonna 2007 Lontoon Ronnie Scott’s Jazz Clubilla äänitetty live-levytys sekä dvd. Materiaali todistaa legendan olevan todellisessa vedossa ja mitä parhainta, löytäneen sielunkumppaneita rinnalleen. Alkuvuodesta Beck keikkailee Japanissa ja siirtyy sieltä Australian -kiertueelle. Ehkä kesällä on vuorossa Eurooppa ja Suomi.

Jeff Beck: Big Block (Crossroads Guitar Festiival, Chicago, 2007)

{youtube}XV7OAWs2Q30{/youtube}

Viime vuoden lokakuussa 32 vuotta täyttänyt amerikkalainen Grammy-palkittu laulaja-lauluntekijä ja kitaristi John Mayer aloitti kitaran soiton 15-vuotiaana ja opiskeli hetken  bostonilaisessa Berklee College of Musicissa. Hänen uransa on tyylillisesti kääntynyt yhä enemmän bluesin ja rhythm’n’bluesin suuntaan. Vuonna 2007 Rolling Stone -lehti nimesi Mayerin yhdeksi ”Uusista Kitarajumalista” John Fruscianten ja Derek Trucksin kanssa. Samaisessa numerossa häntä tituleerattiin Slowhand Junioriksi – vertauksena Claptoniin.
Viime vuotisen Amerikan kiertueen jälkeen tälle vuodelle ei ole vielä julkaistu tietoja kiertuepäivistä.

John Mayer: Belief  (Channel 4’s ”Live From Abbey Road” programme broadcast in March 2007)

{youtube}WEgUUTkqRRQ{/youtube}

Ihan oma lajinsa tuntuu tänä päivänä olevan nämä teinitähdet, jotka ovat tulleet yhä enemmän esille myös sinisävytteisissä puitteissa.

Yksi todellinen lapsitähti on wisconsinilainen 9-vuotias The T-Man (Tallan Noble Latz), joka on ehtinyt herättää kummastusta taidoillaan. The T-Man kulkee Stevie Ray Vaughanin ja Jimi Hendrixin viitoittamalla tiellä ja kitaroinnin lisäksi hän laulaa. Kolmivuotiaana kitaraan tarttunut ja 5-vuotiaana soittamisen vakavasti ottanut Latz on saanut myös kunnioitusta vanhemmilta alan taitajilta. Tuo ikä jo herättää hämmenystä ja asiaan puuttui myös Wisconsinin osavaltio. Se ilmoitti viime vuonna Tallanin isälle ja keikkamyyjälle, ettei poika saisi soittaa klubitapahtumissa ikään vedoten. Tällekin vuodelle hänen keikkakalenterissaan on jo kymmenkunta keikkaa.

Tallan ’T-Man” Latz (8) and Albert Cummings (jam together while Albert was performing for the Grafton Blues Association in Grafton, WI on Jan. 19, 2008)

{youtube}YvU-dYDizao{/youtube}

Tässä oli vaan muutama ja tuleva vuosi tulee näyttämään, mitä uutta ja mielenkiintoista saamme taas nautittavaksi sinisävytteisen rytmimusiikin aina niin ihmeellisessä maailmassa…

Hyvää alkanutta uutta vuotta ! Käykää konserteissa ja ostakaa levyjä…

Takaisin
Translate »