Viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta Erik Lindströmin yhden tunnetuimman jazziskelmän ensilevytyksestä. Idea kappaleen syntymiseen sai alkunsa vuonna 1957, kun Erik lähti vaimonsa Vuokon kanssa lomalle Kööpenhaminaan.
Kaupungilla kierrellessään he astuivat sisään kenkäkauppaan, josta mukaan lähtivät korkeakorkoiset punaiset mokkakengät. Suomeen tultaessa Vuokko totesi Erikille, että kengistä tehtäisiin laulu. Vuokko kuvaili kappaleen tarinan, jonka pohjalta Erik kirjoitti sanoitukset ja hahmotti laulun tunnelman. Kappaleen tiiviin tunnelman luovat niin sen soitinnus kuin kappaleen ominaispiirteet, vihellys ja kävelyääni.
Kappaleen soitinnus rakentuu vain basson, pianon ja Helsingin Puhelinyhdistyksen luettelon varaan. Koska Erikiä ei miellyttänyt rumpujen soundi, oikeanlaista soundia haettiin kokeilemalla vispilöitä niin tuoliin kuin pahvilaatikkoonkin. Lopulta oikea soundi löytyi Helsingin Puhelinyhdistyksen luettelon kantta vispaamalla. Kokoonpanossa soittivat Risto Vanari vispilöitä, Erik itse pianoa ja Tuomas Kalliala bassoa. Laulajana toimi Helena Siltala.
Kävelyä varten studion lattiasta irrotettiin pala korkkimattoa, ja näin esiin saatiin sementtilattia, jossa Helena ja hänen miehensä Rolf Kronqvist kävelivät äänittäjän kulkiessa mikrofonin kanssa vierellä. Loppusilauksen kappaleelle antoi sen alussa ja lopussa toistuva Erikin viheltämä säkeistön teema. Ranskalaiset korot on ansainnut paikkansa suomalaisten iskelmäklassikoiden joukossa; yhä edelleen se soi niin konserttisaleissa kuin radiossakin.
Lähteet:
Henriksson, Juha & Lindstöm, Erik (2005). Svengaten, Erik. Erik Lindströmin elämä ja musiikki. Helsinki: Tammi.
Kirjoittaja: Maaret Storgårds