Nordic Trinity on julkaissut viidennen levynsä nimeltä ”Blessings”, jonka merkeissä pyörinyt Suomen kiertue päättyi huikeaan settiin Koko Jazz Clubilla 6. lokakuuta. Seuraavassa haastattelussa yhtyeen kitaristi Mikko Iivanainen kertoo levystä ja kiertueesta.
Kuuntelin juuri ”Blessings”-levyä kumppanini kanssa. ”Consolation”-biisin kitarasoolon kohdalla hän totesi: ”En tiennyt, että kitaralla voi soittaa tuollaista.”
– Soitan soolossa paljon huiluääniä siten, että otan oktaavin päästä huiluäänen etusormella samalla, kun näppään kieltä plektralla. Lisäksi käytän vapaalla kielellä huiluääniä; e-molli on tähän aika kiitollinen sävellaji. Soitan soolon Music Manin Silhouette-mallisella kitaralla ja käytän paljon vibrakampea.
Avausbiisissä ”Balcony Waltz” on makea kitarasaundi.
– Käytän kappaleessa Bossin Super Octave -pedaalia, joka on säädetty siten, että matalimmasta äänestä tulee alempi oktaavi mukaan, mutta muuten sointu ei muutu mitenkään. Näin saadaan enemmän bassoa. Super Octave -pedaalin asetuksista voi määritellä, miten ylhäältä pedaali ottaa mukaan matalimman äänen alemman oktaavin. Usein säädän pedaalin esimerkiksi siten, että alempi oktaavi tulee A-kielen C:stä alaspäin.
Keikka Koko Jazz Clubilla 6.10. oli hieno. Miten kiertue meni?
– Yleisö oli tosi hyvä koko kiertueella. Ihmiset tiesivät, mihin olivat tulossa, ja kuuntelivat intensiivisesti.
Jotkut free jazz -bändit käyttävät pauhaavaa volyymiä, mutta ei Nordic Trinity. Onko tämä ollut tietoinen valinta?
– Kyllä. Soitamme lähellä toisiamme. Emme aina käytä edes lavamonitoreja, vaan pyrimme siihen, että lavalla kaikki kuulevat kaiken akustisesti.
Jossain kappaleessa, jonka nimeä en muista, oli bebob-tyylistä sooloilua.
– Olen todella innostunut Wes Montgomeryn ja Grant Greenin soitosta. Viimeisen parin vuoden aikana olen erityisen paljon kuunnellut ja opetellut korvakuulolta Jim Hallin juttuja. Hän on mielettömän hieno komppaaja ja solisti. Suosittelen kaikille Paul Desmondin levyjä, joissa Jim Hall on mukana.