Iro Haarla vie Bleyn maailmaan

Kuvat: Matti Laipio

15.11.2015 16:54


Iro Haarla

Pianisti/harpisti Iro Haarla on ottanut mielenkiintoisen haasteen tulevalla levyllään. Triokokoonpanolla Iron yhtye tulkitsee säveltäjä ja pianisti Carla Bleyn musiikkia, joka koskettaa elävästi myös säveltäjän ex-puolison, Paul Bleyn musiikkia. Triolevyn tiistaisessa esijulkaisukonsertissa – levyä alettiin nauhoittaa Finvoxilla vasta konsertin jälkeisenä päivänä – Helsingissä musisointi oli energistä ja dynamiikka huipussaan. Tuttuja yhtyesävelmiä oli kiintoisalla tavalla uudistettu triokokoonpanoa varten. Trion line-up on; Iro, piano, Ulf Krokfors, kontrabasso ja Barry Altschul, rummut.

Haasteellista levytysideaa oli esitetty tuottaja Petri Haussilalle, joka oli kysynyt Altschulin kiinnostusta projektiin. Paul Bleyn Trion entisenä rumpalina Altschul oli suostunut, ja marraskuinen Tanskan matka teki helpoksi lennättää mies Suomeen pariksi päiväksi. Krokfors on soittanut Barry Altschulin kanssa Juhani Aaltosen tuplatriossa aiemmin, joten yhteistyö oli startannut vaivattomasti.

Yhdysvaltalainen Carla Bley (Lovella May Borg, uransa alussa Karen Borg, 79) oli keskeinen hahmo jo 1960-luvun amerikkalaisessa free jazz -liikkeessä ja saavutti rock-piirienkin kunnioituksen käänteentekevällä jazzoopperallaan Escalator over the Hill (1971). Bley on johtanut omia keskisuuria jazzorkestereita ja tehnyt huumoriakin sisältäviä esityksiä. Isojen projektiensa ohella hän on tehnyt pienimuotoisia projekteja johtavien jazzmuusikoiden kanssa ja on säilyttänyt elinvoimaisuutensa.

Iron trio on hyvin osaava kokoonpano, joka voi ottaa haasteekseen kuljettaa kuulijoita kahden nykyjazzin tärkeimmän toimijan sävelmaailmaan. Ulf Krokfors kertoi kuunnelleensa Paul Bley Trion vanhoja äänityksiä ECM -merkille ja hän kiinnostui niiden trioversioinnista. Säveltäjinä niissä ovat olleet mm. Annette Peacock ja Carla, mutta on syytä muistaa myös Paulin Bleyn rooli tässä konstellaatiossa, koska monet kappaleet jälkimaailma muistaa juuri hänen bändiversioinaan.

Ulf Krokfors

Ulf Krokfors

Rohkaiseva sessio

Ulf Krofors kertoi etukäteen odottaneensa sessiota innostuneena.

-Uskon, ettei meillä tule olemaan sen suurempia ongelmia löytää yhteinen sävel, vaikka harjoitusaikaa liiemmälti ei oikeastaan ole, Krokfors sanoo. -Puhumme samaa kieltä kaikki kolme.

Näin ilmiselvästi kävikin, jos kohta trion output kieli pienestä rosoisuudesta ja kulttuuriyhteyksien vaikeudesta. Joskus tällainen karheus on jopa toivottu asia, mutta kahden Bleyn maailmassa se ei ole oikein eduksi. Kuulija ei voinut täysin välttyä ajatukselta, että tuotos tarjoiltiin yleisölle hieman ennenaikaisesti.

Trion kappalevalikoimissa pääpaino oli enimmältään balladeissa, joita oli varsin omintakeisella tyylillä sovitettu. Altschulin tapa lyödä ei ehkä ole aivan paras mahdollinen tähän tyylilajiin. Rumpali tuntui välillä liidaavan bändiä jo hieman liikaakin – siis tavalla, joka ei tee täyttä oikeutta Iron sensitiiviselle pianismille.

Levy- ja konserttiversioissa trion repertoaaria on esitetty sangen erilaisilla soitinyhdistelmillä, kuten akustinen piano, saksofoni ja bassokitara (Carlan toisen miehen, Steve Swallow’n tulkintoina). Niihin nähden dynamiikkaa ja jopa tietynlaista kovuutta oli nyt hieman liikaa.

Sanottakoon samaan hengenvetoon, että trion tarkoituksena ei tietenkään ole yleisön vieraannuttaminen Bleyn visioista – tai ”outouttaminen”, kuten nykyään kai kuuluu sanoa.  Varmasti päinvastoin, mutta kuulija ei ehkä tyylilajin pohjalta aina kyennyt tavoittamaan sävellysten visioita. Yksi melodiasoitin lisää olisi monipuolistanut sävelmällisiä teeman kehittelyitä.

Barry Altschul

Barry Altschul

Kiinnostava kokoelma

Iro Haarla varmasti ymmärtää kummankin Bleyn ajattelutavan ja hän on sisäistänyt lähestymistyylin ja käytetyt sävellysratkaisut.

Avauskappale, Batterie, tempaisi kuulijan mukaansa – ei vähiten hyökkäävän rumputyöskentelynsä ansiosta, jota Altschulin työskentely vielä korosti. Sangen päällekäyvähän se on levyversionakin mm. Paul Bleyn kvintettilevyllä.

Vashkar edusti rauhallisempaa ja pohdiskelevaa näkemystä, jonka voi löytää myös Carlan esityksestä, ja juuri trioversiona – tosin siinäkin erilaisella soitinyhdistelmällä.

Closer on Paul Bleyn tunnetuksi tekemä, hidas ja kaunis, oikeastaan romanttinen balladi. Käsittääkseni Paul Bleyn albumi oli alun perin ”Homage to Carla”, kunnianosoitus Carlalle, jossa klaviatuurin koko kirjo hyödynnetään. Trio joka tapauksessa tulkitsi herkän kappaleen vahvasti, akustista kaikua hyödyntäen.

Around again lienee myös tunnetuin Paul Bleyn kvintettiversiona, jossa on trumpetti ja saksofoni melodiasoittimina. Piano-osuus on nopeutta ja tarkkuutta vaativaa juoksutusta, jonka kiihkeä rumputuli sai kuulostamaan jokseenkin levottomalta.

King Kornin aggressiivinen rumpusoolo oli taidollinen mestarinäyte, joskin irti kappaleen linjasta ja hengestä. Ulf Krokforsin jousisoitto on minut jättänyt aina melko kylmäksi; raa’alla voimalla tulee lähinnä vain rusentamista, mutta kieltämättä se sopi nyt tulkinnan päällekäyvään, lähes sekasointiseen rutistukseen.

Hidastempoinen Olhos de gato (”kissan silmät”) on jo saanut monta tulkintaa (Pascal Naidoo, kitara, Gary Burton  & Pat Metheny, vibrafoni & kitara jne.). Trion säveltulkinta oli vahvaa, koskettavaa ja versio oli mieleen jäävä kokemus.

Kahden Bleyn musisointi on sävelmällisesti kaunista, mutta erityisesti Carla jää toisinaan juuttuneeksi hieman hedelmättömän tuntuisiin kuvioihin, jotka eivät välttämättä edistä teeman käsittelyä. Ida Lupinon kitaraversiolle mm. kävi näin, kun Eric Gales jumiutuu single note-näppäryyteensä. Trio kuitenkin piti kappaleiden tulkinnat varsin lyhyinä, joten tarpeettomalta juuttuneisuudelta vältyttiin.

*                    *                    *                    *

Iro Haarlan trio on ottanut merkittävän askeleen uusissa tulkinnoissaan. Vielä löytyisi akustiselle pianollekin kiinnostavia tulkintakohteita triolle, kuten harras pohdinta Lawns tai herkkiä duettoja (esimerkiksi Ladies in Mercedes).

Carla Bley on soittanut menestyksellisesti myös Hammond-urkuja ja sähköpianoa, mutta sähköiset vempaimet eivät ehkä oikein istuisi Iron runolliseen soittajanpersoonaan. Joku muu jatkakoon tästä elektroniikan keinoin – kahden Bleyn musiikissa riittää tutkittavaa ja tulkittavaa.

Haaveilen myös päivästä, jolloin nuoret hurjat täräyttävät Escalator over the hill-mammutin hereille. Ehkä Sointi Jazz Orchestra tai Frank Zappa Memorial Pancake Breakfast vielä innostuvat asiasta. Mutta nyt jäämme odottelemaan Iron trion Bley-levyä.

 

Iro Haarla Trio
Laulumiehet, Helsinki tiistai 10.11.
Iro Haarla: flyygeli, Ulf Krokfors: kontrabasso, Barry Altschul (US): rummut

Batterie, Vashkar, Closer,  Around again, Jesus Maria, And now The Queen, King Korn, Olhos de gato, Tart, Ida Lupino

Konserttia tukivat Helsingin kulttuurikeskus ja Musiikinedistämissäätiö.

 

Takaisin
Translate »