Lähetys marssista alkaa…

Kuvat: Soittokunnan mediapojat

17.04.2018 08:05


Ääni- ja väriloistoa

Olen raportoinut Kaartin soittokunnan keikoista vuosien varrella lehdessämme varmaan parikymmentä kertaa. Keikkojen ohjelmisto on liipannut enemmän tai vähemmän läheltä jazzia tai viihdettä, joten jutut on ollut helppo perustella päätoimittajallemme. Tällä kertaa luvassa oli todella sitä itseään eli sotilasmusiikkia parin setin verran, joten pieni epäilys valtasi mielen. Soitin Oskulle torstaina ihan muina miehinä kysyäkseni miten Pieksämäellä toukokuun puolessa välissä järjestettävän Jazz Memories – festarin järjestelyt etenevät ja kuulin, että homma on hallussa. Päätoimittajan kysellessä mitä konsertteja on kirjoituslistalla, kerroin Muistoja Pohjolasta – marssikonsertista ja Osku sanoi siihen: -Marssithan ovat hienoja, kirjoita vaan siitäkin.

Juhlavuosia riittää. Juuri päättyi Suomi 100-juhlinta ja nyt eletään Puolustusvoimat 100 vuotta tunnelmissa. Ensi vuonna sitten pärähtää oikein kunnolla, kun Kaartin soittokunta täyttää 200 vuotta. Suomen Puolustusvoimien edustussoittokunta on ehtinyt mukaan monenlaiseen tuoksinaan. Ohjelmistossa on niin 1900- ja 2000-luvun klassista, kuin viihdettä ja marssimusiikkia. Keikkoja tehdään eripuolilla Suomea, kuin myös ulkomailla.

Tomi Väisänen

Big Band, new orleans-tyylinen brass band, puupuhallinyhtye tai täyskokoinen soittokunta tai combo itsenäisyyspäivän vastaanotoilla, niin helsinkiläisille peruskoulun neljäsluokkalaisille kuin Presidentinlinnan kutsuvieraille. Soitot hoidetaan samalla ammattitaidolla ja – ylpeydellä.

Kaartin soittokunnan konsertteja ja esiintymisiä olen seurannut 1970 alusta asti. Ohjelmisto on muuttunut ajan mukana, sovitukset ovat tulleet haastavammiksi, mutta niin on muusikoiden taidotkin kehittyneet. Tämän vuoden Hamina Tattoon ohjelmisto on kuulemma poikkeuksellisen haastava ja Töölö I-IV konserttien ohjelmisto tarjoaa toisenlaista pureskeltavaa.

Päälle sitten vielä valtiovierailut, Saulin uudelleenvalinta ja Suomi 100 juhlinta. Päällikkökapellimestari Pasi-Heikki Mikkola kertoi, että nyt oli jotenkin luonnollista koota konsertin ohjelmisto marsseista, joka onkin itseasiassa harvemmin kuultua Kaartia. Onhan esiintymisissä toki aina marssi tai pari, mutta nyt kahden setin ohjelmisto koostui pelkästään marsseista, joita tarjottiin yleisölle tasan ventti.

Konsertin juonsi Lassi Ikäheimo, jolla on takanaan soittajan ura Kaartin soittokunnassa. Nyt Lassi toimii niin nuottikustantajana kuin tapahtumatuottajanakin. Viapori Jazz ja Hamina Tattoo haastaa miestä, mutta onneksi tuotteet ovat kunnossa, joten tulevaisuus näyttää hyvältä. Kappaleiden taustoittaminen toi uutta tietoa varmaan paatuneimmallakin puhallinmusiikin ystävälle. Lassin esiintyminen on selkeää, sujuvaa ja sopivissa paikoissa huumorilla höystettyä, niin kuin usein trumpetistien kohdalla tapana on.

Marsseja on sävelletty moneen tarkoitukseen, kunniamarsseja joukko-osastoille, monen oopperan huippuhetkien korostamiseen, joukkojen hengen nostattamiseen ja yhteislaulun säestämiseen, elokuvien taistelukohtauksiin ja monenlaisten juhlallisuuksien huippuhetkiin. Teemat voivat olla peräisin milloin mistäkin. Joskus lainataan teema vaikka menneiden vuosisatojen kansanmusiikista tai vanhoista kansallishymneistä.

Fanfaarit ja rummutukset ovat tärkeä osa sotilasmusiikkia. Artturi Rope sävelsi aikanaan fanfaarimarssin, joka nimettiin vuonna 1933 Marsalkan hopeatorvet – marssiksi. Alkufanfaari kuullaan vuosittain Joulurauhan julistuksen yhteydessä. Marssilla oli tärkeä rooli Aseveli-konserteissa sodan aikana ja sillä aloitettiin nytkin. Alun perin fanfaariosuus soitettiin venttiilittömillä torvilla, mutta ajat muuttuvat. Alkuperäiset torvet oli vaikea virittää ja uudenaikaiset suukappaleet ei oikein enää sovi vanhaan leadpipeen. Niinpä nyt fanfaarit soitettiin Aida-trumpeteilla.

Konsertissa kuultiin uusia sovituksia monesta tutusta marssista. Arrit tarjosivat haasteita myös soittajille ja sehän on aina hyvä. Hienoa että kapellimestarikunnalla riittää uskallusta tukea uusien sovitusten laatimista. Aino Koskelan näkemys 30-vuotisen sodan ratsuväen marssista nykyaikaisti vanhaa galoppi-etenemistä kepparihevostelun tanssahtavampaan suuntaan, jossa corno-kuoro päästeli ensimmäisen kerran oikein kunnolla. Muutama muukin cornosektion tuttisoolo kuultiin, ehkä puhuttelevimpana Rimski-Korsakovin marssissa oopperasta Mlada.

Kaartin soittokunnan trumpettisektio koostuu trumpeteista ja korneteista, jotka sovituksen niin vaatiessa vaihdetaan flyygelitorviin. Ensimmäisten marssien aikana korva kertoi, että jotakin maustetta soundiin oli lisätty. Takariviltä ei juurikaan näkötuntumaa pystynyt tarkentamaan, mutta korva sanoi että ykköstrumpan täytyy olla jotakin muuta kuin Bb-vireinen. Siltä se kuulosti ja sittenhän asia selvisi. Konserttimestari Kaj Skrabb kertoi tauolla, että hän käyttää Eb-vireistä trumpettia. Mikä hieno idea ja toteutus. Soundi kirkasti koko sektion.

Lyömäsoitinryhmä hoiti leiviskänsä todella hienosti äänenjohtaja Thomas Rönnholmin johdolla. Rumpuryhmän soitti rennosti ja kauempaakin havaitsi että nuottien tuijottamisen lisäksi käytiin takarivin veljien kesken silmäpeliä, joka välittyi sitten yleisön kuulokuvaan. Porilaisten Marssin bassorumpupaukut ovat myös alun perin sovittajan kynästä lähtöisin, mutta jotenkin aina ne kuulostavat hieman erilaisilta ja nyt Toni Kulku löi ne kuin vieraaseen rumpuun.

Thomas Rönnholm (oik.)

–Soittokunnan muusikkona ymmärrän hyvin tarpeen ruveta jossain vaiheessa keksimään  vähän omiaan. Varsinkin meillä lyöjillä monista kappaleista on muotoutunut niin sanottuja Kaartin versioita, eli marsseissa tulee iskuja joita muut bändit eivät soita. Opin senioreilta ne extrajutut kun tulin Kaartiin ja olen opettanut niitä nyt pikku hiljaa niille, jotka ovat tulleet jälkeeni. (Lainaus on Thomaksen haastattelusta Riffi-lehdessä).

Uusista marssisovituksista olivat vastanneet Ainon lisäksi myös illan toinen kapellimestari Pasi-Heikki Mikkola ja trumpetisti Hannu Raijas. Kajanuksen Sotamarssi oli saanut sävyjä Pasi-Heikin bigband- ja teatteritaustan tuntien ja Hannu oli yhdistänyt Sankarimarssin sovituksen Suomen tähän asti maailmalla tunnetuimman sotilasmuusikon, Bernhard Henrik Crusellin, Marssi N:o 9.n syntymäaikaan ja keskiaikaisiin linnajuhliin.

Omaan mieleeni hauska New Orleans – mielleyhtymä tuli kun Lassi kertoi että Narvan marssi soitettiin alun perin nopeassa tempossa, ennen kuin siitä tehtiin surumarssi. Näinhän myös New Orleansissa aikanaan tehtiin, kun sama kappale soitettiin soittotilanteeseen sopivalla tempolla. Perään soitettu Kaartin pataljoonan marssi on aina ollut allekirjoittaneelle kummastusta herättänyt, tosi nopea ja nyt surumarssin yhteydessä syntyi ajatus going to and coming back cemetery -soittotilanteesta.

Lauletut marssit eli marssilaulut ovat aina kuuluneet joukko-osastojen voitonparaateihin, kuin myös peruskoulutuksen aikaisiin marssiharjoituksiin. Laulujen sanoissa on kuultu vahvaa paatosta ja sanomaa ja välillä kappaleiden esittäminen sanoitettuina on ollut jopa kiellettyä, Ateenalaisten laulu ja Jääkärien marssi ehkä niistä parhaina esimerkkeinä. Konsertissa kuultiin kuusi marssia vahvan mieskuoron avustuksella. Viipurin Lauluveikot toi omalla panoksellaan tilaisuuteen sitä voimaa, jota lähes satapäinen mieskuoro vain saa aikaan.

Puupuhallinsektion saksofoneilla, klaroilla ja ruokopilleillä oli omat paikkansa, kuten myös huiluilla. Saksofonit yhdessä kahden baritonitorven kanssa lauloivat pitkää kaarta Tsaikkarin Slaavilaisessa marssissa ja ruotsalaisessa Under blågul fana. Ruotsin puolustusvoimien kunniamarssin vahvuus tuli esiin teeman ja piccolohuilujen ilottelevassa vuoropuhelussa, joka kirvoitti yleisöstä lähes illan parhaat aplodit.

Kerrankin sai kuunnella marsseja koko rahan edestä. Nälkää kuitenkin jäi ja seuraavat mahdollisuudet kuulla marssimusiikkia Helsingissä ovat vartioparaatit perjantaisin, alkaen 18.toukokuuta ja tietysti Hamina Tattoo heinä-elokuun vaihteessa.

Kurinalainen sotilassoitto koostuu kuitenkin aina yksilöiden suorituksista. Sovitukset tarjoavat pienien nyanssien tulkintaan tilaisuuksia, jos orkesterin sisäinen henki suo siihen mahdollisuuksia ja kapellimestarit eivät pidättele hyvän idean esiin nostamista, silloin kun yksittäinen soittaja tai soitinryhmä sen maukkaasti toteuttaa. Kaartin soittokunnan kaput ovat ymmärtäneet asian jo pitempään. Nykyiset kapellimestarit Pasi-Heikki Mikkola ja Tomi Väisänen tekevät erinomaista työtä tukiessaan soittajiaan tarjoamaan korkeatasoisia musiikkielämyksiä yleisölle. Ilon pitää säilyä, ilman sitä musiikki on tylsää.

 

Kaartin soittokunta – Muistoja Pohjolasta
Perjantai 13.4.2018 klo 19.00 Finlandia-talo Helsinki

 

Takaisin
Translate »