Modaalisuuden yhdistyminen tonaalisuuteen jazzilmaisussa 1960-luvulla – Sami Linna väitteli tohtoriksi

Kuvat: Heikki Kasari

09.12.2019 17:20


Juuri väitellyt Sami Linna

Maamme jazztohtoreiden määrä kasvoi jälleen yhdellä, kun kitaristi Sami väitteli Sibelius-Akatemian jazzlinjalta. Nyt heitä lienee maassamme kaiken kaikkiaan kahdeksan. Viime vuonna kotoinen akatemiamme rankattiin kansainvälisessä musiikkialan laatuvertailussa kuudenneksi. Aika moinen saavutus pieneltä maalta! Tällaisten opinnäytösten arvo on siis varsin huomattava. Sen oli ymmärtänyt myös yleisö, joka oli saapunut sankoin joukoin seuraamaan tilaisuutta Musiikkitalon Black Boxiin siitäkin huolimatta, että ulkona vallitsi koiranilma, sade piiskasi ja tuuli oli kaataa kumoon.

Sami Linnan työ käsitti kaiken kaikkiaan viisi jatkotutkintokonserttia ajalta 2009- 2014 sekä kirjallisen tutkielman. Taiteellisen osuuden oli arvioinut lautakunta, jossa olivat mukana jazzosaston professori Jukkis Uotila, kitaristi Teemu Viinikainen, vibrafonisti Severi Pyysalo, ruotsalainen kitaristi Ulf Wakenius, trumpetisti-säveltäjä Otto Donner (konsertit I-IV) ja saksofonisti-säveltäjä Eero Koivistoinen (V konsertin korvannut äänite). Kirjallisen tutkielman McCoy Tyner, Modal Jazz, and the Dominant Chord olivat tarkastaneet professori Erkki Huovinen ja amerikkalainen pianisti David Hazeltine. Tilaisuuden valvojana toimi professori Vesa Kurkela. Alun musiikkinäytteen esitti Linnan kvartetti, jossa hänen itsensä lisäksi soittivat Jussi Kannaste, Mikko Helevä ja amerikkalainen rumpali Dana Hall.

 Jos tarkoituksena oli tuoda esiin modaalisuuden erityispiirteitä, siinä onnistuttiin hyvin. Johtuen kitaran virityksestä, tietyt modaaliset asteikot löytyvät puhaltimiin verrattuna helposti ja Mikko Helevän soitto kuulostikin aika ajoin samalta kuin Larry Youngin aikoinaan. Helevän omassa väitöstilaisuudessa muutama vuosi sitten juuri Young tuli korostetusti esille modaalisen urkutyöskentelyn edelläkävijänä. Tässä seurassa näytti Jussi Kannastekin viihtyvän erinomaisesti. Asiaa auttoi luonnollisesti pitkäaikainen musiikillinen yhteistyö kaikkien kolmen välillä.

Musiikilliset näytteet piristävät väitöstilaisuuksien pitkiä puheosuuksia. Itseäni harmitti, etten älynnyt esiintyä muusikkona omassa väitöstilaisuudessani. Se olisi takuulla herättänyt huomiota valtiotieteellisessä tiedekunnassa! (Heikin kommentti)

Jazzinharrastajille on tuttua 1960-luvulla tapahtunut musiikillinen murros, jossa keskeisenä tekijänä oli ns. modaalisen jazzin esiinmarssi. Alan asiantuntijat ovat pohtineet jo pitkään, voiko kokonainen musiikkiesitys olla modaalinen vai ovatko pelkästään soolot tai kompin toiminta joko kokonaan tai osittain sellaisia. Usein tonaalisuus ja modaalisuus linkittyvät toisiinsa yksittäisessä soolossakin.  Musiikkitieteilijöiden puheenvuorot asiasta ovat kuitenkin jääneet vähiin ja akateemisia opinnäytteitä on vaikeaa löytää. Kansainvälisestikin ajatellen Sami Linnan puheenvuoro on tervetullut. Rohkeutta vaikean aihepiirin tutkimiseen on ollut harvoilla.

Alkupuheenvuorossaan Linna kertoi tietävänsä nyt, miten McCoy Tyner on soittanut jazzin historian klassisilla äänitteillä. Julkaistut nuotit ja niiden sointumerkinnät ovat puutteellisia ja vasta täydellinen yli 50 soolon nuotinnus (transcription) avasi oven äänitteillä kuultavaan sävelmaailmaan. Vaikka julkaistuissa nuoteissa olisi vain yksi sointu, äänitteillä esiintyy usein lisäksi ns. dominanttisointu. Siirtyminen siihen on asteittaista eikä se tapahdu aina samassa kohtaa biisin rakennetta kuten esim. bebopissa tai bluesissa. Modaalisessa jazzissa siis myös sävellyksen rakenne on improvisoinnin kohteena ja tällä tavalla saadaan aikaan liikettä muuten stabiilissa tilanteessa.

Kokemus on osoittanut, että opinnäytteet valmistuvat vain, jos tutkimuksen kohde on rajattu riittävän tiukasti. Niinpä vastaväittäjien on helppoa kohdistaa kritiikki tehtyihin rajauksiin. Näin oli myös Sami Linnan väitöstilaisuudessa. Vuosien varrella McCoy Tynerin esitystapa kehittyi tonaalisuuden ja modaalisuuden kautta kohti kromaattista ilmaisua ja tästä olisi väitöskirjassa voinut olla enemmän analyysiä. Basson roolista keskusteltiin pitkään sen takia, että kompin ja rytmin rooli on jazzissa keskeistä, mutta Linnan opinnäytteessä se oli jätetty työn ulkopuolelle. Eräs syy rajaukseen lienee se, että rytmin vaikutusta on vaikeaa kuvata transkriptioilla. Myös modaalisuuden historiaa olisi voitu käsitellä enemmän. Onhan historia sikäli pitkä, että modaalisissa asteikoissa on kyse vanhoista kirkkosävellajeista satojen vuosien takaa! Yleisesti ottaen tutkimusta kuitenkin kiiteltiin laveasti.

Tilaisuus päättyi iloisen ja huojentuneen isännän tarjoamiin kahvituksiin herkullisen kakun kera. Lähes kymmenvuotinen urakka oli saanut onnellisen lopun.

 

 

 

Takaisin
Translate »