Soittokaveri on poissa

Kuvat: Harri Aavaharju

25.07.2019 20:03


Claes Andersson (1937-2019)

– En vieläkään ymmärrä, että Klasu on poissa, sanoi basisti Pentti Mutikainen torstai-iltana kun keskustelimme puhelimessa. En voi muistaa keikkojen määrää enkä milloin oli se ensimmäinen tapaaminen. Varmaankin Mäyränkolossa aikanaan. Olimme sielun veljeksiä, meidän ei tarvinnut puhua toisillemme, Klaus vaan aloitti biisin ja sitten mentiin.

Claes Andersson ja Thelonious Monk. Kuva: Martti Koljonen

– Kun Klasu oli Eduskunnassa, tapasimme joka viikko. Hänellä oli tarpeen päästellä pahimpia höyryjä ja sitten kuitenkin päädyimme tänne Eduskunnan puistikkoon soittamaan kesäkuun ja elokuun maanantait. Rakastava yleisö kokoontui kuuntelemaan meitä.

Claes Anderssonin musikaalisuutta on arvioitu jazzrytmit-lehden sivulla mm. seuraavin sanoin.

12.10.2017/Martti Koljonen – Claes Andersson intoutui mainioon tulkintaan 10.10.2017 Steinway Piano Galleryn Monk-illassa. Mukaan mahtuneet neljäkymmentä jazzin ystävää saivat hienon läpileikkauksen bebopin merkkimiehen tuotannosta intiimissä ympäristössä flyygeleiden ”mersujen” keskellä.

– Konsertin aluksi maestro esitteli illan ohjelman ja muisteli hauskasti ”Monk-uransa” alkuaikoja. Cladon Andersson on Suomen parhaita Monk-tuntijoita. Clasu on kirjoittanut jopa Monk-runoja ja levyttänyt tuotantoa.

– Clasun leppoisa konsertin esittely ja Mäyränkolon nostalgiset muistelut nostivat minut sellaisiin sfääreihin, että seurasin herkeämättä kaikki biisit ja nautin joka hetkestä!

10.04.2019/ Harri Aavaharju – Takahuoneessa kyselin kuulumisia Klasulta ja totesin, että sulla näyttää olevan keikkoja tasaisesti silloin tällöin, johon hän vastasi, – muutenhan sitä kuolisi tylsyyteen. Pianistin soittokunto onkin säilynyt erinomaisena ja kirkon flyygeli oli vireessä.

– Mollisävellajeihin improvisointi tekee soundista jotenkin skandinaavisen. Onko niin että bluesääniä on vähemmän. Samanlaista oli vaikkapa Esbjörn Svenssonin tai Jan Johanssonin soitto. Antaa äänien vaan tulla kuin itsestään, väliin rauhallisesti tunnelmoiden, väliin kepeämmin ryöpsähdellen. Helppoa kuunneltavaa.

Storyvillen Facebook sivulta lainaus: Krista Ruusunen Claesin sormenjäljet on aika syvään uurrettuna Storyn pianon koskettimissa.

Klasu, Muti ja Reiska

Viimeinen keikka Storyvillen terassilla oli kesäkuun lopussa ja ensimmäinen ehkä vuonna 1997 pianobaarissa. Jorma Railonkoski halusi Storyvillen pianobaariin piano/basso duoja ja Andersson-Mutikainen aloitti keikkansa tietenkin Vapunpäivänä.

Maanantai-illan houkutuksena jatkossa toimi samainen herrasmiesparivaljakko. Kun Storyvillen terassi avattiin vuonna 2000, oli Mutikaisen Pena ja Claes Andersson itseoikeutettu avajaisduo.

Maanantaina elämä jatkuu kun terassin lavalla kohtaavat Riitta Paakki, Pentti Mutikainen ja Reiska Laine. Avajaisbiisinä saattaa olla Blue Monk, vain Riitta tietää sen.

PS. Lupasin puhelun lopuksi Pentille, että laskemme vanhoista kalentereista keikkojen määrän.

 

 

Takaisin
Translate »