Tapiola Big Band 50 vuotta

Kuvat: Jorma Airola

10.03.2019 14:07


Tapiola Big Band

Heti alkuun on todettava laululyyrikon sanoin, on vanha jengi koossa taas!

Kaivohuone täyttyi lauantaina seitsemän korvilla kutsuvieraista ja maksavista asiakkaista koleasta tuulesta ja räntäsateesta huolimatta. Viihtyisän ravintolasalin tunnelma ja hyväntuulinen juhlakansa sai tulijan nopeasti unohtamaan meteorologiset ulkoiset haitat. Tuttuja kasvoja jonottamassa juomia useammassakin baarissa tai Aviador-kustantamon myyntitiskin äärellä, jossa muiden musiikkikirjojen joukossa oli tarjolla uunituore TBB-historiikki Mapesta kaikki alkoi.

Matti Laipiota kiiteltiin hienosta kirjasta, johon palataan erillisessä kritiikissä. Muusikoita, jotka olivat viettäneet TBB:ssä itselleen tärkeän jakson jossakin vaiheessa 70-luvun ja tämän illan välillä. Janne Murto, Raimo Korhonen, Matti Iiramo, Kari Korpinen, Juhani Komulainen, Harri Virtamo, Petri Juutilainen, Teemu Salminen, Matti Riikonen, Pekka Mesimäki, Ilkka Hanski… Kaikilla oli kerrottavaa ja jälleen olisi nauhoittimen pitänyt pyöriä, jotta suomalaisen jazzin historiaa olisi saatu talteen.

Esko Heikkinen on loistavassa soittokunnossa, miellyttävä juontaja ja tarkka harjoituttaja, siksi siis oiva valinta Tapiola Big Bandin kapellimestarijatkumossa. Mape Lappalaisen aivan liian aikainen poismeno jätti aukon.  Mapen 70-vuotisjuhlakonsertti vaihtui äkisti muistotilaisuudeksi, jossa syntyi ajatus, että show must go on! Jukka Linkola oli oikea henkilö jatkamaan Mapen perintöä ja niin homma käynnistyi uudelleen.

Juhlakonsertin ohjelmisto oli läpileikkaus bändin jazzillisesta tuotannosta. Mukana oli muutama standardi muistumana siitä, että rahakeikkojakin täytyy tehdä. Taiteellisesti hienoista hetkistä eräs oli Palle Mikkelborgin kolmiosaisesta sarjasta ainoa tulipalosta pelastunut Part 1. Bändin omien muusikoiden originaalimateriaalia kuultiin kummassakin setissä.

Säveltäniminä ja solisteina oli nostettu esiin Linkolan lisäksi Sakari Kukko (TBB on paras big band jossa olen soittanut) ja Ilkka Hanski, jonka kädet ovat jälleen erinomaisessa soittokunnossa. Myös kiireiset eläkeläiset Teemu Salminen ja Petri Juutilainen toivat oman panoksensa iltaan ja tietysti kapellimestari Heikkinen, joka oli keksinyt tuotoksensa nimeksi maailman lyhimmän sanan muunnoksen Kaamos, moskaa.

Solistivoimaa löytyi joka sektiosta. Seppo Olkkosen baritoni aloitti Kaamoksen tummilla sävyillä. Pekka Mesimäki löysi itsestään uusia puolia Monkin I Mean Youssa, jossa kuultiin myös  Tuukka Dunkelin hieno rumpusoolo. Matti Riikonen osallistui Kukon polska-iloitteluun, jossa teema kiersi ringissä kun entisten miesten pullo tanssilavan takana. Ja kyllä oli hieno myös Eskon I Remember Clifford.

Tapiola Big Band kuuluu suomalaisten big bändien ehdottomaan kärkeen ja puolustaa paikkaansa Pääkaupunkiseudun kulttuurikuvioissa. Oli hienoa kuulla hyvää musaa ja mukavia muisteloita.

Takaisin
Translate »