Soitto lähti liikkeelle tutunkuuloisella iloisen italokkaalla menolla, ikäänkuin Carlo Actis Dato kumppaneineen olisi astunut estradille. Tiedättehän tuon hieman sakspiippuansa isomman veijarin kumppaneineen Torinon tietämiltä saapasmaasta…. Mutta ei!
Ei tosiaankaan, sillä asialla olikin ehta suomalainen(!) jazzkokoonpano nimeltään Tonight At Noon, tuo rumpali André Sumeliuksen luotsaama makoisa nelivuotias viisikko. Oikein sukat pyörähtivät jalassa ja kalsarit kuristivat eläköitynyttä kansakunnan tulevaisuuden taikasauvaa. Herranenaika sentään, voiko suomalainen jazzyhtymä ilakoida samalla rennolla ottella kuin lämminveriset etelä-eurolaiset?
Kyllä näemmä voi! Eli yhtyeen saksofonisti Mikko Innasen sävellys A dream with Billy and Jacob oli melkoista sakspiiputtelua hänen ja toisen fonisti Jussi Kannasteen toimesta. Kun kokonaisuuteen kudottiin vielä väliin taitavasti tuuttaava trumpetisti Jukka Eskola, menevää bassoa että muuta Hammondin suloa ohjastava Mikko Helevä että kannupatteriston komentaja Sumelius, niin kokonaisuutta voi kuvata sanoilla: makean melodinen, muikean menevä että messevän mukaansatempaava musiikki-iloittelu. Hah, tästä minä pidän! Ja paljon!!!
Kakkosraidalla, Innasen säveltämällä Ballad of the Baronilla pääosa annettiin Eskolalle flyygelitorvineen, eikä suotta sillä rauhaisasta alusta sukeutui fantastinen osoitus herran taidoista! Loistokkaita juoksutuksia, laajalla skaalalla että poskettoman makoisalla ansatsilla. Haloo… meillä löytyy todella mahtavia puhaltajia ja Eskola edustaa lajinsa ehdotonta eturiviä. Eskolan taustalla muu orkesteri tuki häntä aistikkaasti takavasemmalta.
Perinteet ja niiden kunnioitus henkivät ja haisevat seuraavalla raidalla Helevän sävellyksessä Wondering. Iättömän ajaton perusolemus, jossa puhaltimien ja hammondin vuorokeskustelut muodostavat lihan hienosti soivan kokonaisuusrangan päälle. Kevyen kepsakkaa hyvänolontunnetta…
Nelosraidalla jälleen Innasta kehiin; Benhard... veikeän veikeätä poljentoa puhallinten voimalla. Tukevaa, raskaan keinuvaa, sopivan riitasointuista ilottelua. Ripaus jos kaksikin New Orleansia, tilkka pariisilaista varieteekujeilua, muutama pisara kuusikymmenluvun populaaria, iso ropaus jazzin menneitä vuosikymmeniä… hahahahhaa… hauskaa!
Innasen tuotoksilla jatketaan, nyt terhakkaan tahdikkaan boppaavana saksofonikujerruksena; Isoldo. Nyt menovesi kestää viritetympää rytmikkaa ja kunnon puristusta. Se tuntuu kiihtyvyydessä ja vauhdissa – hurmana! Erinomaista saksofonistelua. Eskolan tukkoinen trumppa kujertaa ja kikertää omat soolonsa jälleen erinomaisen makoisasti! Jepjee jepulis! Myös itse maestro Sumelius päästetään tällä osuudella eturiviin sooloineen, rytminräimettä mukavine vaihtoineen ja kopsutuksineen. Jälleen koko raita nannaa kuulijoille!
Toiseksi viimeisellä raidalla heittaydytään Kannasteen sävellyksen myötä Charles Mingusin mystiikan syövereihin; Mingusmystic. Nyt kumarretaan syvällisesti ja aistikkaasti koko bändin esikuvan suuntaan. Syvään ja tunteella… Hienon hieno kokonaisuus, jossa liikutaan osin käsinkosketeltavaa elämää suuremmissa sfääreissä… mielikuvissa. Rytmikkään härnäävästi, mukaansa kietovasti. Äänimaailmaansa kiinni liimaten… huhhuh…toimivaa mystiikkaa koko rahalla!
Loppukirissä eletään edelleen Kannasteen käsialan myötä, Cat Piss Blues. Uskon, että 17,5 vuotta elänyt, vuosi sitten edesmennyt jazzkissani Iitu olisi tykännyt tästä raidasta todella paljon… sen erinomaiset soolosuudet että mukavan menoisa poljento sekä peruskuvion toisto olisivat saaneet hänet kehräämään tyytyväisyyttä, kellimään työpöydälläni ja rapsuttelemaan kynsillään kappaleiksi tärkeitä papereitani. Samansorttiset fiilikset vilistivät allekirjoittaneen sisimmässäkin tätä raitaa kuunnellessa. Hieno ja monitahokas lopetusraita, joka sopii varmasti muillekin kuin kissaihmisille… ainakin yhden kissan kuseman verran… cat piss blues – miauuuuuuu!
Jos jollekin jäi edellä olevasta epäselväksi, niin kyseessä on siis erinomainen suomalainen jazzlevy. Levy, joka painii aivan toisenlaisessa sarjassa kuin pääosa muista alan kotimaisista tuotoksista. Tämän levyn suurimpia valtteja ovat rentous, letkeys, iloisuus ja tietystikin herrojen soittajien erinomainen ammattitaito, unohtamatta kouriintuvaa sielukkuuta, jolla kappaleet esitetään. On kiva soittaa, kun sen osaa… ja siitä tykkää…
Ei voi sille mitään, mutta tämä levy porautui jonnekin selkäytimen ja korvien välissä olevan rusinan sopukoihin. Sinne missä sijaitsee nautinnon ja hyvänolon lokerot.
Tällä levyllä oli hyväksikäytetty menneiden aikojen hienoja jazzillisia elementtejä, joita oli päivitetty oivalla tavalla tähän päivään. Ei olla sorruttu liialliseen jippoiluun, tekoteennäisyyteen ja snobailuun, vaan on tehty puhdasveristä, dopingvapaata musiikia.
Tämä on todella hyvä levy! Erinomaista! (OR)
Jukka Eskola (tp, fl-h), Mikko Innanen (as, bs), Jussi Kannaste (ts), Mikko Helevä (org), André Sumelius (dr)
Recorded March 1st 2012 at Arcada Studio by Oskar Skaag, Helsinki, Finland
Mixed by André Sumelius
Mastered by Henkka Niemistö at Chartmakers
Produced by André Sumelius
1. A dream with Billy and Jacob (Innanen) 6:04
2. Ballad of the baron (Innanen) 5:03
3. Wondering (Helevä) 5:45
4. Benhard (Innanen) 3:36
5. Isoldo (Innanen) 5:06
6.Mingmystic (Kannaste) 7:26
7. Cat piss blues (Kannaste) 6:05