Bob Barnard siirtyi yläkerran jameihin.

Kuvat:

11.05.2022 18:07


Bob Barnard (1933-2022) ABC Kuva

90-luvun puolessa välissä oli työni puolesta suuri ilo tutustua klassisen jazzin muusikoihin eri puolilta maailmaa. Elettiin vuotta 1995 ja mietimme, että Classic Jazz ryn pienyhtyekurssille olisi mukava saada kansainvälistä oppia. Brittiläinen pasunisti Campbell Burnap totesi, ettei hänestä ole opettajaksi mutta australialainen Bob Barnard voisi olla oikea henkilö.

Bob kiersi siihen aikaan maapalloa ja oli Euroopassa silloin, kun täällä oli kesä. Tein Bobin kanssa diilin ja hän saapui valkoisella laivalla Helsinkiin mukanaan kornetti.

Suunnistimme kohti Otavaa ja perillä odotti kurssiorkesteri, joka oli harjoitellut ainoan tuntemansa australialaisen kappaleen Walzing Matilda vastaanottobiisiksi.

Ystävyytemme alkoi ja Bobin avulla saimme Suomeen loistavia muusikoita ja bändejä kuten The Hoodangers ja George Waschingmachine.

Antti Sarpila tunsi Bobin kansainvälisiltä jazzareenoilta ja niin syntyi ajatus yhteisestä levytyssessiosta. Antin kataloogista löytyy kaksi albumia Swinging at Storyville ja Wats Faller 100th Anniversary -tupla, joita molempia on jokunen kappale tilattavissa Etusivu (anttisarpila.com).

Näiden levyjen arvioihin on syytä palata myöhemmin, sillä Antin ja Bobin lisäksi levyillä soittavat Keith Hall, Pentti Mutikainen, Timo Seppänen ja Pentti Lasanen. Huikeata menoa.

Levyillä on paljon Antin sovituksia ja sävellyksiä. Kuitenkin tässä yhteydessä haluan nostaa esille vanhan tutun Some of These Daysin, jossa Bobin ja erityisesti Pentti Lasasen soolo ansaitsee kuuntelun, jos toisenkin.

Bob oli maailman luokan soittaja, aivan kuten Kenny Ball tällä puolella maapalloa. He arvostivat toisiaan ja tekivät yhdessä levyn The Bulldog and the Kangaroo, joka täytyykin kaivaa esiin, sillä Youtubesta sitä löydy.

Robert Graeme Barnard kuoli 7.5. Hänen uraansa, muusikkoutta ja ystävyyttä muistaen ja kunnioittaen, Harri Aavaharju.

Takaisin
Translate »