Pitkän linjan muusikot, rumpali Reino “Reiska” Laine ja basisti Pentti “Muti” Mutikainen ovat uudet Suomen Jazzlegendat numerot 19 ja 20. Heidän palkitseminen tapahtuu Imatralla BB-kadulla keskiviikkona 7.7. kello 17 alkavassa tilaisuudessa.
Suomen Big Band Yhdistys, Suomen Jazz ja Pop Arkisto sekä Imatra Big Band Festival alkoivat kesästä 2001 muistaa vuosittain suomalaisen jazzin merkittäviä tekijöitä Suomen Jazzlegenda-palkinnolla. Palkinnon saaminen edellyttää muusikoilta: 1) merkittävää uraa jazzmusiikin soittajana, säveltäjänä, sovittajana tai kapellimestarina, 2) vähintään kuudenkymmenen vuoden ikää, 3) esiintymistä yhä aktiivisesti.
Jazzlegendat:
2001
1 Erik Lindström
2 Ossi Runne
2002
3 Jaakko Fuhrman
4 Raimo Henriksson
2003
5 Kaarlo Kaartinen
6 Pertti Metsärinne
2004
7 Helena Siltala
8 Antti Pirtinheimo
2005
9 Sven Nygård
10 Heikki Sarmanto
2006
11 Jukka Haavisto
12 Pentti Lasanen
2007
13 Esa Pethman
14 Eero Koivistoinen
2008
15 Markku Johansson
16 Juhani Aaltonen
2009
17 Kari Fall
18 Olli Ahvenlahti
Suomen Jazzlegenda n:o 19
Reino Laine aloitti muusikkouransa vuonne 1965 erilaisissa tanssiorkestereissa, mm Olavi Virran yhtyeessä. Hän vietti 1960-luvulla vuoden Yhdysvalloissa hakien kokemusta muusikkona. Vuonna 1967 hän oli mukana voittamassa Montreaux´n jazzfestivaalien yhtyekilpailua Eero Koivistoisen yhtyeessä. Voittoa pidettiin ensimmäisenä suomalaiselle jazzille osoitettuna kansainvälisenä tunnustuksena, ja sen ansiosta yhtye pääsi esiintymään Newportin jazzfestivaaleille Yhdysvaltoihin.
Laine on soittanaut mm.Conjounto Baron-yhtyeessä, Juhani Aaltosen The Finnish Middle Aged All Star-yhtyeessä, Pekka Pohjolan yhtyeessä, Vesa-Matti Loirin yhtyeessä, Claes Anderssonin triossa sekä omassa Reiska Laine Bandissä, jonka kaikki jäsenet olivat Yrjö-palkittuja. Yhtye koottiin Suomen muusikkojen liiton 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Laine on esiintynyt yhdessä mm. saksofonistien Dexder Gordonin, Clifford Jordanin ja Charlie Marinon kanssa. Tärkein tyylillinen vaikuttaja lienee Tony Williams.
Laine on trumpetisti Ted Cursonin ohella ainoa muusikko, joka on esiintynyt Pori Jazz-festivaaleilla joka vuosi sen perustamisesta vuodesta 1965 lähtien. Vuonna 1981 Laine palkittin Yrjö-palkinnolla. Lisäksi Laine on soittanaut ja esiintynyt cameo-rooleissa useissa elokuvissa ja TV-sarjoissa.
Laine toimi Vasemmistoliiton kansanedustajana vuosina 1996-1998. Lisäksi hän on ollut Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1997-2004, ensin Vasemmistoliiton edustaja ja vuodesta 2002 Vihreiden ryhmässä. Laine on toiminut aktiivisesti ja edistänyt jazzmusiikin asemaa Suomessa tomimalla eri kulttuurijärjestöissä ja -toimikunnissa, kuten Pori Jazzin hallituksessa 1991-2002, Valtion säveltaidetoimikunnassa 1986-1991( puheenjohtajana 1990-1991), Taiteen keskustoimikunnassa 1990-1991, Suomen Jazzliiton hallituksessa 1978-1985, Finland Festivals-valtuustossa, Suomen kansallisoopperan säätiön hallintoneuvostossa ja PAND-Taiteilijat rauhan puolesta-järjestössä (puheenjohtajana 1999).
Suomen Jazzlegenda n:o 20
Pitkän linjan muusikko, basisti Pentti “Muti” Mutikainen sai Yrjö-palkinnon marraskuussa 1999 Valtakunnallisilla Jazzpäivillä. Mutikainen aloitti ammattiuransa vuonna 1958 Matti Heinivahon yhtyeessä. 60-luvun alkupuolella Helsinkiin muuttanut Mutikainen on levyttänyt yli 4000 kappaletta studiomuusikkona, mutta parhaiten “Muti” tunnetaan nimenomaan jazzmuusikkona, jona hän on elättänyt itsensä viimeiset 15 vuotta lopetettuaan studiosoitot.
Mutikainen tunnetaan myös erityisesti pitkäaikaisista kiinnityksistään muutamassa nimekkäässä yhtyeessä. Hän on ollut mukana yli 30 vuotta DDT Jazz Bandissa (vuodesa 1965) sekä alusta lähtien Antti Sarpila Swing Bandissa. Pianisti Claes Anderssonin yhtyeissä hän on soittanut aina 60-luvulta lähtien. “Muti” on säestänyt mm. Eino Gröniä, Olavi Virtaa, Kullervo Linnaa, Repe Helismaata ja George de Godzinskya.
Mutikainen pitää itseään perusmuusikkona, joka hoitaa työnsä tarkasti ja tunnollisesti eikä pidä suurta meteliä itsestää. Hän on syntynyt 22.10.1937 Kesälahdella, josta mies muutti Tampereen kautta Helsinkiin. Tampereella harrastuksiin kuului mm. jääkiekon peluu alasarjoissa.
Mutikainen on esiintynyt usein myös elokuvissa, kaikkiaan 14 filmissä. Hän on useimmiten ollut niissä muusikkona, mutta elokuvassa “Kauas pilvet karkaavat” (1996), “Räpsy ja Dolly” (1990) ja “Lain ulkopuolella” (1987) myös näyttelijän rooleissa. Mutikaisen viimeisimmät filmityöt ovat vuodelta 1999 eli “Punaorvot valkoisessa Suomessa” ja ” Sotamies Jokisen vihkiloma”.