Kävijöitä on kaikenikäisiä, nuoria ja vanhoja ja joka yhteiskuntaluokasta. Ei missään muualla Helsingissä missä jazzia soitetaan on yleisö niin mukana kuin siellä. Jokaiselle soololle ja esiintyjälle, hyvälle tai huonolle osoitetaan suosiota taputtamalla. Hyvin usein joku toivoo lempikappaleensa ja se toteutuu aina jossain muodossa.
Ennakkotiedoista poiketen Helena Siltala oli sairastunut, eikä voinut esiintyä. Housebandissä oli tietysti Olle Ekman rummuissa, Xenia Gimmer piano, “Häkä”Virtanen basso ja Pentti Koski laulusolistina.Vierailijat olivat Heikki Jäntti huuliharppuineen, sekä rumpalit Pekka Silfvenius ja Timo Valkama.Tietysti myös laulaja “Magda” eli Margareta von Bock. Koska kyseesä oli jamit niin repertuaari oli laaja ja arvaamatonta.
Pianisti Gimmer on uskomaton soittaja, oli mikä kappale hyvänsä niin hän tekee siitä soolossaan oman. Häkän basso ja Ollen rummutus vakaa ja taattu. Pentti Koski joka esiintyi kuulemma jo 40-luvulla ja itse muistan hänet jo Sacy Sandin ajoilta, laulaa edelleen kauniisti vanhoja kipaleita. Mieleen jääviä oli: Destination Moon, Beautiful Love, missä Hekan hieno huuliharppusoitto oli paikallaan, ikiihanan Swayn ja Joensuun Elli jazzahtavasti.
Koska paikalla oli muita rumpaleita kuuluu asiaan että Ollea pyydetään laulamaan niitä kahta samaa kappaletta:My Romance ja What A Wounderful World. Persoonallista ja hauskaa. Sitten laulaa tietysti paikan toinen sielu ja diiva joka on tosi temperamenttinen jazzintulkitsija.Saimme kuulla hienon version Mistystä. Summertime ja ikiihana Alfie. Ilta oli kuten aina lämminhenkisen viihtyisä ja hieno päätös joulun viettoon.
Toivotan Hyvää Uutta Jazzvuotta Sturen soittajille ja kävijöille.