Ruotsalaispianisti Lisa Ullénin ja kontrabasisti Ville Herralan duo- ja soolosuorituksille rakentunut konsertti tiistaina Laulumiehissä oli inspiroiva matka pianismin ja duomusisoinnin mahdollisuuksiin. Lisa Ullén on merkittävämpiä ruotsalaisia jazzmuusikoita tasokkaassa ja kovin kilpaillussa miljöössä. Hyvin miellyttävä ensikosketus muodostui hänen musisointiinsa; pianon ilmaisumahdollisuuksia lähestyttiin ennakkoluulottomasti, samalla kunnioittaen flyygelin aistikkuutta. Digimaailmassa tietysti tapahtuu paljon, mikä tuntuu jazzissakin, ja suuri osa siitä on hyvää. Akustinen dimensio pitää silti hyvin pintansa ja on edelleen relevantti ja tärkeä luovan musiikin osa-alue.
Ullén ei vielä ole kovin hyvin tunnettu Suomessa, mutta kotimaassa ura on noussut nopeasti. 2018 Ruotsin radio palkitsi hänet vuoden säveltäjänä, tänä vuonna hän on jo saanut merkittävän Manifest -palkinnon (jazzgenre). Kolmoissoolo-CD Piano Workson saanut runsaasti kiitosta; mm. The New York City Jazz Records nimesi sen soololevyksi 2018.
– Olen erityisesti kiinnostunut tutkimaan pianon musiikillisia mahdollisuuksia riippumatta musiikin lajista. Jossain määrin kysymys on siitä, mitä instrumentti voi toteuttaa ja mitä haluaa tuottaa musiikilla, Ullén totesi.
Pianisti kuvaa teoksiaan sävelletyiksi improvisaatioiksi tai improvisoiduiksi sävellyksiksi. Hieman kryptisestä määritelmästä huolimatta itse musisointi rakentui selkeästi ja vankasti musiikin dynamiikalle.
Pianistilla osoittautui olevan vahva ja kursailematon ote instrumenttiinsa, erityisesti jäntevä bassokäden työskentely yllätti.Diskanttiäänien erottelu ja rytminen jakaminen olivat tarkkaa nopeissakin jaksoissa. Oivaltavaa pianismia, kyky sanoa vähällä paljon ja sitten äkkiarvaamatta nousta hurjaan purkuun. Toisin sanoen, sanoa tarvittaessa paljolla valtavasti.
Koko klaviatuuri käytettiin hyödyksi, ja enemmänkin; Ullén ohitteli pianon vasarakoneistoa tuon tuosta, näppäillen sormin flyygelin kieliä. Tässä koskettimiston hylkäämisessä oli kuitenkin melodia mukana – ei siis pelkästään erikoisuuden tavoittelua tai efektismiä, kuten se valitettavan usein ilmentyy modernistien tuotoksissa. Lähes harpulta hän sai tuon kuulostamaan.
Duolle Laulumiesten keikka oli ensiesiintyminen, mutta Kerava jazzissa oli tilaisuus kuulla Lisa Ullénin soolokonsertti jo maanantaina. Illan struktuuri rakentui soolojen ja duon vuorottelulle. I jaksolla Ullén aloitti soololla ja sitten musisoitiin duona. Sama figuuri toistui II jaksolla, solistina aluksi Ville Herrala.
Uusia dimensioita
Ville Herralan kontrabassoa on totuttu kuulemaan useissa suomalaisen jazzin kärkiyhtyeissä, mutta duotyöskentely oli uutta. Kontrabasson vahva aloitus II jakson alussa vakuutti hänellä löytyvän myös runsaasti ideaa individuaaliseen työskentelyyn.
Pizzicatosooloilun sävelkulku oli enimmäkseen nautinnollista, jos kohta äänen syttymiseen voisi kiinnittää hieman huomiota mensuurin yläalueilla. Sooloilua kuultiin myös jousella, mikä ei tehnyt aivan yhtä myönteistä vaikutusta; basistin jousikäden ranne vaikutti melko jäykältä, jolloin ote jousesta on kankea – kaunis legatosoundikaan ei siten voi onnistua parhaalla tavalla.
Tässä ei tietysti ole mitään uutta – enin osa jazzbasisteista ei osaa soittaa jousella lainkaan, joten hyvä tietysti, että ilmaisua viedään eteenpäin. Erityisesti illan solistin osalta kokemus oli rohkaiseva näyttö kehittyneestä muusikkoudesta; improvisoitu soolomateriaali taipui hänen käsittelyssään innostaviin sfääreihin.
Soitto hyödynsi kontrabasson tallaa molemmilta puolilta, jotkut huiluäänet ja muut efektit olivat oikein elegantteja. Ilmeni, että bassoa voi soittaa kapuloinkin. Mikäs siinä. Basso seurasi ketterästi mukana myös pianistin nopeissa juoksutuksissa. Aloite siirtyi hienovaraisesti muusikolta toiselle ja sävelmällinen idea kehittyi ja raffinoitui eksklusiivisella matkalla.
Taidokasta duomusisointia kuunnellessa tunnelma muistutti ajoin Keith Jarrettin & Charlie Hadenin työskentelyä. Haden tietysti on aina ollut enemmän traditionalisti kuin Herrala, mutta tunnelmassa oli paljon samaa.
Musiikilliset rajat hämärtyvät, kuulijakokemus ehkä hitaammin, mutta artistilla täytyy olla uskallusta kokeilla ja muuttua. Yleisön reaktioita, muutos varovaisesta tarkkailusta elämykselliseen lumoutumiseen, oli lämmittävää katsoa.
jaZZanti tiistaina 13.9.2019, Laulumiehet, Helsinki
Lisa Ullén, flyygeli; Ville Herrala kontrabasso
Ylletröja; Sekvens I; Solo A; Buffalo Unas
Järjestäjä: Helsinki Jazz ry