Christmas Jazz Meeting huipensi jazzvuoden

Kuvat:

15.01.2015 21:58


Petri Välimäki (Kuva: Marita Nyrhinen)

Etelä-Pohjanmaan jazzylpeys, Ylistaron Kaukolankylän jazzkerho ry, oli näkyvästi esillä ja juhli kuuluvasti viime vuoden aikana 30-vuotista taipalettaan mm. konsertein ja valokuvanäyttelyin. Juhlavuosi huipentui perjantaina 2.1. jo perinteeksi muodostuneeseen Christmas Jazz Meetingiin Ravintola Tarossa Ylistarossa. Tunnelma piti yllä seinäjokelaisyhtye Kuortetti.

 

Yhtye on neljän osaavan muusikon fuusio: Petri Välimäki, basso, Sami Silén, kitara, Jaakko Salminen, trumpetti ja piano sekä Jussi Lahtinen, rummut. Omaehtoisesti toimiva yhtye on kokeneiden pohjalaismuusikoiden oma projekti.

Yhtye on verkalleen, käytännössä vuosien ajan, suunnitellut toimintaansa ja kehitellyt musiikillisia ajatuksiaan. Yhtye on alusta saakka korostanut vapaan improvisaation tärkeyttä, mutta keskittyneesti. Epäilyksettä tulemme kuulemaan bändiä vielä useasti, jo soitinyhdistelmä ja sen luoma sointi tekee siitä kiinnostavan.

30 vuotta jazzorganisaattorina on hieno saavutus! Omasta ja Jazzrytmien puolesta lämpimät onnittelut ylistarolaisille – ja soikoon jazz kiihkeästi lakeudella jatkossakin!

Jazztorvi basistille

Jazz Meetingssä luovutettiin myös Ylistaron Kaukolankylän jazzkerho ry:n Jazztorvi-kunniapalkinto vuoden jazzteosta. Palkinnon vastaanotti kokenut jazzbasisti ja pedagogi, Petri Välimäki. Seuraavassa on otteita Petrin kanssa käydystä keskustelusta.

Laitakaupungin Orkesteri

Laitakaupungin Orkesteri

Petri on monessa musiikinlajissa harjaantunut, tällä hetkellä bändeistä eniten työllistäviä ovat juuri Kuortetti ja Laitakaupungin Orkesteri, jonka kokoonpano on Charlotta Hagfors – laulu, saha, Piia Kleemola – viulu, kantele, laulu, Antti Paalanen – haitarit, Sami Silén – kitarat, buzuki, laulu, Teemu Vuorela: rummut, ohjelmointi, lyömäsoittimet, Petri Välimäki: sähkö- ja kontrabasso.

– Musisointi erilaisissa yhtyeissä on aina mielenkiintoista ja näissä molemmissa on hienoja ja musiikillisesti herkkävaistoisia, hienoja muusikoita, Petri vakuuttaa.

Rytmimusiikin ammattilaisorkesteri Laitakaupungin Orkesterin Virta -levy ilmestyi tuossa viime maaliskuussa. Se on herättänyt paljon myönteistä huomiota.

Laitakaupungin orkesterin esikoislevyllä “Virta” on seitsemän alkuperäissävellystä, kaikki yhtyeen jäsenten omia. Musiikissa yhdistellään tyylejä: kappaleissa nivoutuu akustisiin ja sähköisiin instrumentteihin mm. elektronisen musiikin äänimaisemia.

– Rohkeasti rajoja – omiamme ja kuulijoiden… – koetellen käytimme Virta-produktiossa mm. sahaa instrumenttina. Levyllä yhdistelimme monenlaisia sointimaailmoja, joita ei ehkä aiemmin ole kuultu, ainakaan tällaisessa kontekstissa, Petri kertoo.

Orkesterin muusikot vaikuttavat lukuisissa kokoonpanoissa, ja levyä työstettiinkin maltillisesti parin vuoden ajan. Äänityksiä tehtiin Seinäjoella ja USA:n Austinissakin; miksauksesta vastasi mm. Nightwishin ääniteknikkona tunnettu Kimmo Ahola (myös Jazztorvella palkittu).

Teatterista inspiraatiota

Jazzmieheksi varsin poikkeuksellisesti Petri soittaa mielellään myös viihdemusiikkia ja on mukana teatterisessioissa. Viime vuosina suurin työllistäjä on hänelle ollutkin Seinäjoen Kaupunginteatteri. Toimeentulon ohella teatteri tarjoaa muusikolle myös haastetta ja uuden oppimisen paikkoja.

– Teatterissa on ollut monia, korkeatasoisia ja innostavia musiikkiproggiksia mm. Dance of the Vampire Premier -show (Jim Steinman), Titanic sekä Elvis – King is back. Muukalaisia yössä, eli Frank Sinatra -musikaalissa oli erittäin mahtava bändi ja musiikki hienoa tällaiselle Sinatra -diggarille. Että kyllä se on jazzmuusikollekin hyvä ja kehittävä työympäristö, Petri tiivistää.

Kaupunginteatterin Sound of Music tarjosi vahvaa solistivoimaa ja kykeneviä muusikoita hienona yhteisönä. Kapellimestarina Timo Ristilä (samoin Jazztorvi-ansioitunut) on antanut soittajille paljon vastuuta erilaisissa musikaaleissa. Teatterityön sitovuus ja näytösten toistuvuus eivät ole hänelle ongelma.

– Teatterityö on myös hyvin hauskaa! Kovasti odotan uusia proggiksia, Petri vakuuttaa.

Basistin meriittiluettelossa on pitkä liuta erilaisia ja erityylisiä artisteja, kuten Dave Lindholm, Pepe Ahlqvist, Jari Perkiömäki jne. Petri arvostaa laajaa myös soittokokemustaan, jota on kertynyt säestettäessä tangokuninkaallisia, iskelmätähtiä ja moninaisia levytyksiä.

Taidollisesti ja soittajapersoonan muotoutumisen kannalta Petri menee vaikutteiden osalta kuitenkin juurille.  Tärkeitä bändejä oman kehityksen kannalta ovat olleet seinäjokisen kitaristin Ari Saaren ryhmä The Blueprints ja Juha Saarisen Bigboy.

– Mainitut bändit ja niiden ympärillä pyörineet muusikot, kuten Pekka Rintala, Heikki Pohto, Esa Ala-Ruona ja Seppo Myllymäki ovat vieneet omaakin kehitystä eteenpäin, Petri pohtii. -Jossain vaiheessa tehtiin todella paljon työtä rumpali Harri Ala-Kojolan kanssa ja silloin loksahteli monenlaisia asioita paikoilleen rytmisektiosoittamisessa.

Passo ja rehupiikseliläisiä

Passo ja rehupiikseliläisiä

Naurua riittää

80-luvulla aloittanut ryhmä Rehupiikles, jalasjärveläisen kitaristin, Joose Tammelinin, kokoama ryhmä on koomisen rockin urhea profeetta. Nimi on pohjalaisen murteen mukainen väännös nimestä The Beatles – brittipopparit olivatkin pitkään Joosen keskeinen inspiraation lähde, ja samalla pilailun kohde.

– Juu, kun siinä on ollut alusta saakka, niin on ollut melkoinen matka musiikillisesti ja muutemkin, Petri toteaa. -Ehkä se meille on kuitenkin sosiaalinen yhteisö, sekoilun vertaistukiryhmä, voisi kai sanoa…

Rehupiiklesin kuolematon idea oli kääntää originaalisanoituksia samasanaisesti Pohjanmaan murteelle. Niinpä Scott McKenzien hippielegia If You’re Going To San Francisco oli “Ylihärmään”, Beatlesien I wanna hold your hand taas “Kävellähän käsikynkkää”. A Hard Day’s Night tietenkin oli ”Kokolailla kovanpuoloosen päivän ehtoo”. Soitto silti otettiin vakavasti.

– Tietysti Rehupiikles on muusikolle ihan oma juttunsa; pitää olla huumorintajua ja uskallusta heittäytyä välillä tällaiseen hullutteluun, Petri luonnehtii. -Ryhmässä on kavereita, jotka ovat aloittaneet yhdessä monet jutut, tunnemme toisemme ihan sieltä lumisotaiästä saakka… Sattumalta kaikki soittivat eri instrumentteja, ja Joose äkkäsi niputtaa pienen kunnan osaavat voimat yhteiselle matkalle.

Yhtyeen matka jatkuu edelleen. Rehupiikles on ammattilaisille enemmän perhejuttu, ja sellaisia tarvitaan, arkisen aherruksen vastapainoksi. Helpon britti-irvailuvaiheen jälkeen musiikillista rimaa nostettiin; jazziakin alkoi tulla mukaan (kuten Night in Tunisia, tosin lähes tunnistamattomana versiona), ja hankalia tahtilajeja rupesi ilmestymään sovituksiin.

– Aika harvoin on tullut eteen niin haastavia bassostemmoja sähkö- ja kontrabassolle, Petri sanoo. -Välillä on Zappa -tyylistä materiaalia luettavana ja sitten voi olla seuraavalla sivulla 32 tahtia esitysmerkintänä ”sekoa – quasi mahavishnua… ”

Tammelin kuvautuu muusikkovisiossa hämmentävänä, ”nykyajan renessanssi-ihmisenä”: on oivallusta ja uskallusta, herkkävaistoisuutta ja kyky toteuttaa. Pelleily peittää tiukan osaamisen, mihin itsekin sain tuntumaa laulaessani Etelä-Pohjanmaan mieslaulajissa: Sleepy Sleepersien ja Puna-armeijan kuoron esimerkin rohkaisemana piti luonnollisesti tehdä pöljäilylevy rockbändin kanssa, ja Joose osoittautui tarkaksi dirigentiksi.

Nykyään Rehupiikles työskentelee laiskasti pulleasti. Kahden albumin uutta materiaaliakin on miksaamattomana kovalevyillä.  Henkilökohtaisesti Petri pitää koomista yhtyettä itselleen sekä terapeuttisena että ammatillisesti haasteena. Tammelin myös antoi nuorelle basistille ammatinvalinnanohjaustakin.

– Joosea voin tässä kiittää tarkkanäköisyydestä, Petri vakavoituu.- Hän nimittäin sanoi 12-vuotiaalle sähköbasistin alulle, että ”opettele soittamaan kontraa niin hommat triplaantuu”. Vähän se närästi, kun kotijumala Pekka Pohjola ei juuri kuvissa kontran kanssa poseerannut, mutta niin vain Seinäjoen kaupunginorkesterin Mikko Rantalaisen oppeihin sain itseni hommattua.

Joinain vuosina kaikki keikat ovat olleetkin juuri kontrakeikkoja. Koomikkokin siis voi olla oikeassa. Ja usein onkin.

– Saa nähdä miten innostus riittää; taloudellisesti Rehut ovat ”harakiri”, mutta semmoista musiikin tekeminen usein on, Petri tiivistää.

Axe – no downsizing!

Englannin downsize tarkoittaa ”pienentää toiminnan kokoa tai laajuutta”. Petrille se on vierasta; hänet tunnetaan vakavasta suhtautumisestaan musiikkiin ja aseisiinsa, joiden on oltava laadukkaita. Slangisana ”axe” (englannin kirves; mahdollisesti Kiss-basisti Gene Simmonsin antama lempinimi kitaralle) sopii häneenkin.

– Vahvistimissa AER Basic Performer on toiminut bassocombona kontra- ja sähkiskeikoilla, kun ei tarvitse paljon säröä tai soittaa rock-musaa, Petri selvittää. -Sitten isommille keikoille on TC Electronic Blacksmith ja pari erilaista putkivahvistinta, Mesa Boogie (M3 Carbine ja Bass 400+). EBS neo-bassokaapit, 212 ja 410 hoitavat sitten tämän osaston.

Kontrabasso on 32 vuotias Rubner ja B-bandin Statement toimii mikkinä. Sähköbassoissa Petri on jo hyvän aikaa soittanut käsintehdyillä Schecter USA Custom Shop Jazz Bassoilla ja Precisioneilla. Viisikielisiä bassoja hän on soittanut niin kauan kuin niitä on ollut saatavilla.

– Pidän viisikielisestä jo harmoniamahdollisuuksien laventamisen takia, Petri kertoo. -Kyse ei siis välttämättä tarvitse olla solistisesta tarpeesta. ESP Amaze 5 on Music Man Stingray 5 ja Modulus Quantum 5 Spi kanssa ollut pitkään viisikielisinä. Fenderin Precisioneja on aika monta – olen ollut aina sellainen ”Precision mies”.

Petri Välimäki basson varressa

Välimäki basson varressa (Kuva: Jussi Asu)

Koulu – ennen mua syntynyt…

Opetustyötä Petri Välimäki on tehnyt jo pitkään, aluksi Kauhajoen Evankelisella Kansanopistolla pop-jazz linjan johtajana ja opettajana. Viime vuodet hän on toiminut Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa, Rytmi-instituutissa ja Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa rytmimusiikinopettajana.

– Tästä perspekstiivistä voisi sanoa, että aika monelle opiskelijalle jazz tulee mukaan, kun haetaan musiikilliseen ilmaisuun uusia mahdollisuuksia, kokenut

jazzpedagogi punnitsee. -Itsellänikin on ollut vähän samanlainen tarina. Muusikkona olen itse ollut aina hillittömän utelias ja halu kokeilla on yksi muusikkouteni ”teesi”.

Tätä uteliaisuutta Petri on pyrkinyt valuttamaan oppilaisiinsakin, ilmeisen menestyksellisesti.

– Jazzin harmoniat ja melodinen kieli mahdollistavat uusien ratkaisujen tekemisen, oli musiikki mikä tahansa, Petri tähdentää. -Kaikenlainen musiikillinen juoksuttaminen tyylistä toiseen ja rajojen yli kurottuminen ovat mielestäni hyväksi. Musiikki on kuitenkin vahvasti uusiutuva, kansainvälinen kieli.

Usko omaan osaamiseen on Pohjanmaalla perinteisesti vahvaa, mutta henkistä joustoa vaaditaan taloudellisesti tiukkoina aikoina.

– Monet entiset oppilaani ovat musiikin ammateissa pedagogeina, muusikoina rytmimusiikin, kansanmusiikin tai orkesterimusiikin aloilla tai toimivat musiikinohjaajina, Petri kertoo. -Useimmille alan työtä on riittänyt. Muusikolle on luontaista olla monipuolinen, jos haluaa tätä työtä tehdä.

Motivaatio harjoitella ja halu ammattiin on useimmilla todella kova, mutta arkipäivä iskee usein paljon kovempaa kuin uskotaan. Alan yleisiä suuntaviivoja Petri tarkkailee vakavasti.

– Pyrkimystä uudistumiseen ei helpota luovan alan alasajo, Petri summaa. -Työtilaisuuksien määrä on kaventunut merkittävästi Pohjanmaalla, kuten muuallakin, freelance-keikat tällä hetkellä ovat käytännössä loppuneet. Monet ovat siirtyneet muihin ammatteihin, eikä sisällöntuottajaksi juuri uskaltauduta. Aika marginaaleissa siis mennään ja melkoista silppua työ on monelle, kovasta osaamisesta huolimatta.

 

Takaisin
Translate »