Erno Tiittanen – trumpetistiksi luonnonmenetelmällä

Kuvat: Mikko Pettinen, HA ja JR

08.05.2021 14:18


Erno Tiittanen

Erno Tiittasen alter ego Ernio Arricone on pitänyt trumpetistin leivän syrjässä kiinni silloin kun soittaminen on ollut vaikeaa. Nyt koronarajoitusten aikana, kun sovituksiakaan juuri ole tilattu sulkakynä vaihtunut pienoissirkkeliin. Erno onkin tarttunut haasteisiin ensin ja vasta sitten miettinyt miten asia toteutetaan. Sanonta kyllä tekevälle töitä riittää pitää Ernon kohdalla paikkansa paremmin kuin hyvin.

Imatralla soi 
Aloitin viulunsoiton ollessani ensimmäisellä luokalla 80-luvun alussa. Isäni Rauli soitti kitaraa Imatra Big Bandissä ja pienestä pitäen olimme veljeni Sampon kanssa seuraamassa orkesterin harjoituksia. Kun rupesi väsyttämään menin kitarakoteloon nukkumaan. Tykästyin silloin big bändin soundiin ja pikkuhiljaa viulun soitto lakkasi kiinnostamasta.

Hannu Sopanen johti Imatra big bändiä ja eräiden harjoitusten tauolla hän oli jättänyt kotelon avoimeksi. Kyseessä taisi olla vuoden 1984 big band kisat ja kun ketään ei ollut näkösällä niin oli pakko tarttua torveen. Siinä ei ollut kahta sanaa, kun ymmärsin, että tää on meikäläisen soitin. Ääni tuli heti.

Hannu Sopanen

Hannu oli kannustava hahmo, joka potki minua eteenpäin. Hän kehotti ottamaan soittotunteja. Puhallinorkesteri jäi kokonaan väliin ja liityin juniori big bandiin.

Kun vielä sain joululahjaksi Jörgen Petersenin Kultainen Trumpetti -levyn, niin se oli siinä. Se oli mieletön elämys. Levy on nykyään siinä kunnossa, että sen läpi pystyy varmaan lukemaan sanomalehteä.

Aloitin Junior Big Bandissä nelostrumpetissa ja kun nousin ykköseen, siirryin sitten Imatra Big Bandiin. Se oli minulle kouluista parhain. Variksen Ismo opetti monia asioita, joita minä opetan nyt edelleen.

Hän ohjaili fraseerauksessa ja taukojen laskemisessa, puhui hengityksestä ja kaikesta mahdollisesta ja erityisesti elämän nöyryydestä.

Olin varmaan 15-vuotias ja big band -kurssit oli vuoden kohokohta. Se oli uskomatonta, kun omalle takapihalle tuotiin maailman parhaat big bandit. Meidän kurssibändillä oli keikka kaljateltassa. Soitin leadia ja pyysin Ismoa katsomaan.

Keikan jälkeen kysyin, että olit sä kuuntelemassa? Ismo vastasi kutakuinkin näin. – Se meni hienosti, mutta älä anna kusen nousta päähän. – Olin hieman hämilläni. Ismon ohje auttoi kyllä jatkossa pitämään jalat maassa.

Kvintoli 
IBB:n riveissä suoritin Ogelisssa 3/3 -kurssin ja yleisen musiikkitiedon. Sillä sain musiikkiopiston päästötodistuksen. Hannu Sopasen kanssa ajeltiin Helsinkiin. Teoriaa en sen laajemmin opiskellut. Vuonna 94 menin Varusmiessoittokuntaan, joka silloin sijaitsi Haminassa. Vuosikurssi oli järjestyksessä viides ja nimeltään Kvintoli.

Erno ja Mikko Pettinen ja sordiinot

Jälkeenpäin ajateltuna vuosi oli tärkeä tulevien töiden kannalta tärkeä. Siellä tutustuin moneen muusikkoon, jotka edelleen toimivat alalla. Mikko Pettinen oli samalla kurssilla.

Olimme ala-asteella samalla luokalla siihen asti, kun Mikko muutti Lappeenrantaan ja sitten tapasimme Haminassa. Sen vuoden aikana soitettiin mahtava  keikkoja.

Pietarissa oli iso Tattoo, mutta minulla ei ollut passia. Kun totesin että minun täytyy varmaan jäädä kasarmille, Puolustusvoimat osti mulle passin ja pääsin reissuun mukaan. Teimme reissun myös Tallinnaan.

Ennen koronaa viime vuoden tammikuussa kerittiin pitämään kurssin kanssa 25-vuotiskokoontumisajot ja käytiin Yrjönkadun uimahallissa saunomassa.

Haminasta muutin Helsinkiin aluksi samaan kämppään Pettisen kanssa. Sain kiinnityksen Laura Voutilaisen bändiin ja siinä meni pari vuotta. Sitten rupesin vapaaksi taiteilijaksi.

Yhteistyö Visa Luttisen kanssa
Gebardi oli suosittu bilebändi siihen aikaan ja siinä oli puhaltajana saksofonisti, joka sairastui ja edessä oli keikka, jolloin Visa Luttinen pyysi minua tuuraajaksi. Sen keikan jälkeen Gebardia mainostettiin bändinä, jossa oli kaksi puhaltajaa. Gebardi alkoi olla merkittävä työllistäjä 2000-luvun alussa. Siitä alkoi Nat Newborn Ernio Arricone -yhteistyömme.

Nat Newborn Big Time

Sovitin ensimmäisen Nat-levyn 2003, jossa mukana oli Erik Lindström. 14-miehisen Big Time yhtyeen kanssa teimme levyllisen suomalaisia pop- ja rock-klassikoita. Get On oli niin suosittu, että se sai radiosoittoja ekana vuonna yli 1000 kertaa.

Parasta oli, että siitä sain vielä 11,6 prosentin sovituskorvauksen. Kirjoitin Albert Järvisen kitarasoolon bändille Pasi Könösen transkriptiosta. Korvaukseksi kirjoitin soolon ja tabulatuurit puhtaaksi Pasille opetuskäyttöä varten. Big Timella oli big bändiksi paljon keikkoja.

Teatterihommia 
Tein teatterikeikkoja 11 vuotta vuodesta 2007 lähtien. Helsingin kaupunginteatterin Producers oli ensimmäinen ja jatkossa Turku, Hämeenlinna ja Svenskan tulivat tutuiksi. Silloin viimeistään selvisi, että on pakko opetella oikeasti soittamaan. Siellä soitin hienojen kollegoiden, kuten Jukka Eskola, Janne Toivanen ja Teemu Mattsonin kanssa.

Teatterisoittaminen on rankkaa. Sopimukset ovat produktiokohtaisia. Vuonna 2016 sain alahuuleen punajäkälän ja pari vuotta vielä yritin pyristellä, mutta sitten soittaminen kävi mahdottomaksi.

Sovittaminen
Varusmiessoittokunnan aikaan kirjoitin vielä laput käsin. 2006 hommasin ensimmäisen tietokoneen ja opettelin käyttämään Finalea Kari Pelttarin opastuksella. In The Score Score -niminen kirja tuli tutuksi, luin sen läpi ymmärtämättä oikeastaan yhtään mitään.

Kun lopputulos levyiltä kuitenkin kuulosti hyvältä ja sellaiselta kuin kuvittelin, niin jatkoin ja seuraavalle levylle kirjoitin enemmän. Vuonna 2009 tein Riku Niemi Orchestralle ensimmäisen sovituksen ja tähän mennessä olen kirjoittanut lähemmäs 400 arria. Niistä varhaisista viuluviikaritunneista oli hyötyä, kun vähän tiesi mitä voi kirjoittaa jousille.

Pyrin räätälöimään sovitukset kullekin orkesterille. Harrastelija big bandille joutuu joskus muljauttamaan laulusolistin sävellajin puoli sävelaskelta suuntaan tai toiseen, että bändin saa soimaan.

Taltiointi Kappelin lavalta vuodelta 2013, Reija Lang ja Arricone Big Band

Erilaisia proggiksia olen kirjoittanut mm Reija Langille Nancy Wilson– materiaalia ja Kalevi Louhivuorelle Louis Armstrong -setin. Viime syksyn Lahden Jazztorilla esitimme konsertillisen musiikkia vaskiseitsikolle ja Kaisa Mäensivun kontrabassolle.

Ansatsi
Imatralla kukaan ei puhunut ansatsista mitään. Sopasen Hannu oli vanhan koulun miehiä ja varmaan tuli liikaa prässättyä. “Ei saa kinnata”, kuten Hannulla oli tapana tokaista! Imatra Big Bandissa leadia soitti strongisti Vesku Sopanen ja opin häneltä myös paljon.

Erno Tiittanen – ansatsi

Kun olin 17-vuotias kävin muutaman kerran Heikkisen Eskon luona, mutta en juurikaan ymmärtänyt mistä hän puhui. Kävin tunneilla myös Markku Johanssonin luona ja huomasin että olen enemmän kiinnostunut soolojen kuin leadin soittamisesta.

Vuonna 2000 silloinen tyttöystävä potkaisi minut pihalle ja aloin treenata enemmän, sellaiset kahdeksan tuntia päivässä. Samassa treenikämpässä oli myös Salmisen Simo vuokralaisena ja voi että miten hyviä sessioita meillä oli.

Simo ei ollut enää ollut erityisen hyvässä soittokunnossa ja oli lähestulkoon työtön trumpetisti, mutta sain Simolta hyviä neuvoja.

Varsin käänteentekevää oli, kun Teemu Mattsonin piti mennä European Youth Orchestran kiertueelle, mutta Teemun perheeseen tuli lisäystä samoihin aikoihin. Hän ehdotti minua tilalle ja käytiin kiertämässä Brasiliaa myöten.

Erno 12-vuotiaana

Vuonna 2010 olin samassa produktiossa Teemun kanssa ja ihmettelin kun lämmitteli ja hönki vain torveen. Kyselin häneltä, mitä ihmettä sä teet? Teemu neuvoi tutustumaan Greg Spence Mystery to Mastery -kirjaan. Se aukaisi ajattelua.

Ilmaa ei puhalleta, vaan lasketaan torveen ja ymmärsin, että tästähän se Eskokin oli puhunut 15 vuotta aikaisemmin. Ja siitä elämä rupesi helpottamaan. Pystyi soittamaan ylempää niin, ettei pää punottanut koko aikaa ja satu joka paikkaan.

Soittaminen maistuu jälleen 
Kun yritin soittaa ja kirjoittaa mahdollisimman paljon, niin huomasin että yhdistelmä ei oikein onnistu. Puolitoista vuotta olin kokonaan soittamatta. Nyt tämän kevään sijaistan Lahden konservatoriossa trumpetin soitonopettajana ja olen Lahti Big Bandin kapellimestari ja Lahden Jazztorin taiteellinen johtaja.

Arvostan edeltäjäni Martti Peipon Lahti big bandissä tekemää työtä ja pidän häntä yhtenä Lahden seudun merkittävimpänä musiikin vaikuttajana.

Soittamista en kuitenkaan ole lopettanut. Nyt korona-aikaan olen treenannut enemmän kuin koskaan. Soittokunto on hyvä ja odotan malttamattomana, että pääsisi taas jonkun kanssa soittamaan.

Työkalut 
Luotan trumpettina Yamaha 6445 ST ja Yamaha Mike Vax malleihin. Suukappaleeni on Loud LM-78.

Puuhailua korona-aikana 
Näin korona aikana on ollut aikaa miettiä miten saisi ajan kulumaan ja kävin vuoden vaihteessa Biltemassa etsimässä jotain varaosaa.

Näin siellä pussillisen sytytyslastuja. Ajatus että niistä voisi tehdä jotakin jäi sillä kertaa muhimaan takaraivoon ja seuraavana päivänä hain niitä pussillisen. Pussi maksoi alle kympin ja lastut on tuotu Australiasta, akaasian ja eukalyptuspuun jämäpaloja.

Sovittelin paloja pöydällä ja muistelin miten leikkuulauta ala-asteen puukässätunnilla tehtiin. Sain aikaiseksi lastuista levyn, josta oli mahdollista sahata paloja ja liimata niitä yhteen. Heti Biltemassa tuli jo ajatus puisista sordinoista ja kehittelin prototyyppejä.

Nyt niitä olen tehnyt eri malleja, joita on ostanut iso liuta trumpetisteja. Palaute on ollut hyvää ja niistä on tykätty. Onpahan jotain tekemistä, jos jää joskus eläkkeelle.

 

Takaisin
Translate »