Gypsy jazzin vientituote -Olli Soikkeli

Kuvat: Olli Sulin

24.07.2012 11:37

Olli Soikkeli

Olli on kotoisin Nurmeksesta, Itä-Suomesta. Onkin sattumaa, että tuolta pikku paikkakunnalta sitten löytyi joku, joka tiesi gypsy jazzista. Olli aloitti 12-vuotiaana soittamaan kitaraa opettajansa Kari Pääkkösen johdolla. Tunneilla käytiin monia tyylilajeja läpi ja aluksi Olli soittelikin kitaraa heavy- ja rockmeiningillä. Pääkkönen oli joskus oman bändinsä kanssa soitellut mustalaisjatsia ja tutustutti myös Ollin samaisen musiikin saloihin. Kun Olli sai kuunneltavakseen Rosenberg Trion tuotantoa oli hän myyty!

Kolme miestä tykittämässä. Soikkelista vasemmalla Tuomas Lehto ja oikealla Tomi KettunenGypsy jazz on enemmänkin kansanmusiikkia kuin jazzia. Euroopan mustalaisten keskuudessa koko suku opettelee soittamaan kitaraa pienestä pitäen ja on suuri kunnia, jos joku perheessä on taitava kitaristi. Musiikin teoriaa ei kukaan soittajista tunne, sillä kyse on mallioppimisesta: isät opettavat poikiaan soittamaan.

– Naisetkin saavat joissakin heimoissa soittaa, ainakin Ranskassa olen päässyt näkemään tällaisia tilanteita. Yleisemmin kuitenkin miehet hoitavat soittamisen ja naiset laulavat. Laulaminen on kuitenkin rajattu hengelliseen gospelmusiikkiin, selvittää Soikkeli.

Gypsy jazz -kokoonpanoissa ei ole ollenkaan rumpuja vaan ne korvataan komppikitaralla. Fraseeraus on erilaista esim. bebopiin verraten eikä kitara resonoi kovin kauaa. Kitaran sointi on perinteisestä akustisesta poiketen hyvin keskiäänivoittoinen ja kovaääninen.

Olli Soikkeli Stringband : Soikkeli Olli, guitar, Gimer Zhenia, piano, Kangas Jyrki, bass, Imereli Vitali, violin, Kettunen Tomi, guitar, Lehto Tuomas, guitar– Harmonisesti gypsy jazz on yksinkertaisempaa kuin muu aikalainen musiikki. Soitolle on ominaista kova vibrato, dynamiikka ja energia sekä virtuoosimaiset juoksutukset. Juuri fraseerauksien osaaminen takaa sen, että musiikki kuulostaa tyylin mukaiselta, kertoo Soikkeli.

Gypsy jazz syntyi Ranskassa 1930-luvulla belgialaisen Django Reinhardtin kehittelemänä. Hän omaksui soittotyyliinsä vaikutteita mustalaismusiikista ja amerikkalaisesta swingistä. Djangon ura oli jo kovassa nousussa, kun hän tapaturmaisesti tulipalon seurauksena menetti kaksi sormeaan. Kuntouduttuaan hän jatkoi sinnikkäästi soittamista ja kehitti uuden kaksisormisen soittotyylin korvatakseen menetyksensä.

Mies ja kitara matkalla maailmalleOlli kertoo myös itse käyttävänsä Djangon luomaa horisontaalista tekniikkaa, sillä se avaa mahdollisuuksia soittaa koko kaulan laajuudelta ja improvisaatiomahdollisuudet kasvavat sitä mukaa.

Musiikillisista esikuvistaan Olli mainitsee  Djangon lisäksi Stochelo Rosenbergin ja Bireli Lagrenen gypsy jazzin puolelta. Muita vaikuttajia ovat Wes Montgomery, Charlie Parker ja Oscar Peterson.

Osin myös itäeurooppalainen ja latinalainen musiikki on tuonut sävyjä hänen soittamiseensa. Olli kertoo välillä menevän pitkiäkin aikoja ettei hän kuuntele Djangoa lainkaan, mutta palaa sitten kierrokseltaan aina takaisin gypsy jazzin pariin.

 

Olli on soittanut kovin erilaisissa kokoonpanoissa ja keikkavauhti kasvaa koko ajan. Musiikki vie miestä ulkomaille yhä enemmän ja enemmän suuntana USA, Hollanti, Belgia ja Ranska.

Hän on julkaissut tähän mennessä jo kaksi albumia, joista viimeisin tuli pari viikkoa sitten uunista ulos.

Soikkeli ja työkalunsaOlli pitää parhaimpana keikkaympäristönä klubeja tai baareja, joissa ei ole kovin muodollista tunnelmaa. Toki isotkin konsertit ovat mieluisia ja tämän hetkisen uransa huippuna hän kertookin  pitävänsä menneen kesäkuun Django in June -festivaalia, jossa hän sai esiintyä suurelle yleisölle hollantilaisen Paulus Schäferin ja maailmankuulun viulistin Tim Klipphuisin kanssa.

Porin järjestelyjä hän kiittelee ja on hyvillään saatuaan tavata ja soittaa taitavien muusikkojen kanssa. Poriin Soikkeli toivoo ensi vuonna pääsevänsä soittamaan oman bändinsä kanssa.

Ollia viedään maailmalle kovaa vauhtia, ole sinäkin kuulolla!

 

Takaisin
Translate »